TunnustustenLuola.fi

Luen silverin blogia ja nauran aina katketakseni ko. bloggaajan ottamille "muotikuville". Ne älyttömät poseeraukset ja brassailut! "Tässä kuvassa yritin taksia lennosta Pariisissa Diorin liikkeen edessä Diorin kassi kädessä".
Lisäksi tämä bloggaaja luulee olevansa jotenkin muodin aallonharjalla ja yksi muotibisneksen vaikuttajista. Inhoan tuollaisia miespuolisia trendipellejä jotka kuvittelevat olevansakin jotain kun bloginsa suojissa arvostelevat mikä on mautonta ja mikä taasen absolutely fabulous.

+ SITTEN se fashion disaster- osio, jossa tämä bloggaaja moittii omasta mielestään mauttomia asioita.

Lähdin kerran dokaa kun olin 9.luokalla koulun jälkeen kaverini kanssa. Menin me heseen syömään ja minulle iski hirveä paskahätä siellä joten menin vessaan ja näin siellä lastenpotan. Päätin rykäistä paskat siihen ja sen jälkeen lähdin muina miehinä ulos sieltä ja enkä siivonnut edes jälkiäni.

Kerran kun harrastin anaaliseksiä ex-tyttöystäväni kanssa niin häneltä putkahti löysää kakkaa ulos perseestä kun munani luiskahti ulos. Hän ei huomannut asiaa eikä minuakaan häirinnyt asia vaikka häpykarvani ja alavatsassani oli kunnon kerros löysää ja haisevaa paskaa. Aktin jälkeen esitin yllättynyttä ja vein paskaset lakanat velipuolelleni pestävksi. Niissä oli myös menkka verta koska entiselläni oli myös samaan aikaan kuukautiset.

Oon kamala ihminen. Ajattelen kaikista pahaa, en halua auttaa ketään, mulla ei tulis mieleenkään auttaa jtn hädässä olevaa mummoo kadun yli. Haukun kaikkia, mollaan kaikkia, en vois vähemmän välittää kestään ihmisestä. En edes itsestäni. En rakasta itseeni, enkä ikinä varmaan pysty rakastamaan ketään muutakaan.

Inhoon ''parasta kaveriani''. Oikeesti mulla ei oo ketään kavereita. Oon omaks ilokseni kehittänyt sellasen teorian, että kukaan ei välitä kenestäkään, etenkään musta. Jos joku väittää välittävänsä musta, tai osottaa ''kiinnostusta'' mun asioita kohti, ajattelen, että mikä vitun valehetelija sanoo tollalailla.

Esitän olevani kiinnostunu muiden asioista, mutta ei mua oikeesti vois kiinnostaa pätkääkään. Kun joku kertoo mulle jotain asiaa, ajattelen vaan päässä, että: ''Voi vittu mikä dorka. Menis nyt muualle, ei mua vois vähempää kiinnostaa ton vitun pällin asiat.''

Mitä suuremmalla todennäköisyydellä kuolen yksin, ilman perhettä, puolisoa, kavereita. Ja kuolen luultavasti vihattuna, ja halveksittuna ihmisenä. Luultavasti ihmiset saa pian selville, että hymyn takana onki kyljä ja piittaamaton ihminen.

Hyvää elämää minulle siis. Muista en välitä, enkä aiokkaan alkaa välittämään.

Koulu vituttaa ihan suunnattomasti. En edes tiedä, miksi lähdin lukioon. En ole akateeminen persoona enkä siis pidä lukemisesta. Se tuntuu pikemminkin pakkopullalta kuin tieltä menestykseen. Haluaisin tehdä jotain konkreettista käsilläni, en lukea jotain paskahömppää jostain ruotsista tai muusta helvetin tylsästä aineesta. Hetken mietin lopettavani lukion kesken ja etsiväni työtä, mutta se vaihtoehto tuntuu liian radikaalilta loppuelämääni ajatellen. Haluan hyväpalkkaisen työn, rehdin, luotettavan ja mukavan naisen ja kaksi lasta. Onko se niin paljon pyydetty? Perkele, tällä menolla hyvä jos pääsee talkkariks.

Toinen asia, joka vituttaa, on oma ulkonäkö. Yläasteella olin vielä tyytyväinen siihen, miltä näytän. Lukioon mentäessä *boom* naama alkoi kukkia, ei ole rahaa ostaa vaatteita, hiukset vittuilee. Olen jo pitkään ajatellut käydä kosmetologilla kysymässä reseptiä roa-kuuriin, mutta kun raha ei riitä ostamaan sitä. Haluan todellakin eroon näistä näppylöistä. Oikeastaan näppylöitä ei ole niin paljon, mutta näitä perkeleen arpia. Jokaisesta pienestäkin näpystä pitää jäädä vittu hehtaarin kokoinen arpi. En voi yksinkertaisesti ymmärtää ihoani. Miksi minä olen tällainen? Miksi juuri minun pitää näyttää tältä?

Omatuntoni on laskenut todella alas ulkonäköni takia. Välillä on toki päiviä, jolloin tuumin näyttäväni jopa hyvältä. Välillä taas on päiviä, jolloin en tohtisi lähteä omaa huonettani pidemmälle. Näin kaikki siis luulee, että olen joku koneella 24/7 istuva nörtti - mutta kun en ole! Olen oikeasti hyväkroppainen ja lihaksikas. Tykkään rullaluistella ja aion jopa hakeutua laskuvarjojääkäriksi armeijaan.

Olin kerran eräissä bileissä ja enkä oikein pitänyt asunnon omistajasta. Jossain 3 aikaan aamuyöllä porukka rupesi tekemään lähtöä pois ja minä ja eräs käverini jäätiin sinne. Minulle iski armoton paskahätä joten painuin vessanpuolelle missä tein hätäni vessan lavuaariin. Sen jälkeen menin keittiöön ja otin lautasen ja muoviset pihdit mukaani ja laitoin paskapökaleeni lautaselle ja menin takaisin keittiöön missä levittelin suurimman osan ulosteistani keittiötasolle ja sen jälkeen pistin isoimman pökäleen hodarisämpylän väliin ja vein kämpän omistajalle joka oli sammunut huoneeseen. Herätin hänet ja kysyin että onko nälkä? hän kieltäytyi joten paiskasin hänen päälle "paskahodarin" eikä hän edes tajunnut sitä. Seuraavana päivä syytin frendini kanssa isännän tyttöystävää tapahtuneesta ja kaikki uskoi sen.

Tuhlaan kaikki helvetin rahani pelikoneisiin, varsinkin tuplapottiin. Ärsyttää aivan saatanasti tämä oma tyhmyys. Kuukausiraha 20 euroa uppoaa heti päivän sisällä. En vain pysty lopettamaan vaikka kuinka haluaisin.

Vituttaa kehitysvammaiset. Ne on usein kuolaavia, jälkeenjääneitä ja tyhmiä otuksia, mutta silti ihmisille tuputetaan että niitä pitää kohdella kuin muitakin ihmisiä. Tarkoitan näitä, joilla ei ole kunnollista kuvaa yhteiskunnasta. Se ei kyllä vielä riitä vitutuksen aiheeksi, mutta jos ne päästetään kulkemaan vapaana yksikseen kadulle häiritsemään muita ihmisiä - SE ottaa päähän.
Muistan vieläkin, kun rippikoulussa olin (tässä vaiheessa on pakko mainita että tein sen vain rahan vuoksi, yhtä aivopesulaa koko paikka) niin samassa ryhmässä sattui olemaan yksi kehitysvammainen. Enkä tajua, miksi sellainen sinne päästettiin. Se häiritsi joka tunnilla eikä kyennyt istumaan paikallaan viittä minuuttia kauempaa. Ja kun se sattui olemaan vielä poika, niin se lähenteli jatkuvasti jokaista tyttöä ja kinusi jatkuvasti haleja. Se ei tajunnut kirjoittamattomia sääntöjä, eikä varmasti sitäkään mitä tunneilla opetettiin. Se osasi olla hirvittävän ärsyttävä joka käänteessä, mutta eihän vammaisille saa sanoa mitään pahasti ja sehän pitää ottaa jokaiseen juttuun mukaan, sillä sehän saattaa helposti menettää malttinsa ja suuttua. Jos kehitysvammaista kiusataan, se otetaan heti huomioon, mutta jos tavallista ihmistä kiusataan, kiusaamista ei olla huomaavinaan. Tai näin ainakin meillä päin oli.
Tuollaisia tapauksia on useampiakin, en vain kehtaa niitä mainita.
Useimmat vammaiset eivät ikinä pysty tekemään minkäänlaista työtä, vaan ovat jatkuvasti holhonnan tarpeessa ja elävät verorahoilla. Säälin totisesti kehitysvammaisten lapsien vanhempia ja sisaruksia.
Aborttia pitäisi heti suositella, jos todetaan että lapsi on jollakin tavalla vammainen.
Onhan se kurjaa yleistää, mutta melkein jokaisessa vammaistapauksessa tilanne on tämä.
Helpotti.

fantasioin, (en seksuaalisessa mielessä) tulevani ammutuksi. ei kuolettavasti, mutta ammutuksi kuitenkin.

erosin tytäystävästäni yli puoli vuotta sitten, aluksi yritimme olla ystäviä vielä mutta se ei onnistunut. sitten tiemme erosivat ja jouduin lopettamaan joitakin ystäväsuhteitani yhteisten ystäviemme kanssa ettei minun tarvitsisi olla hänen kanssaan enää. näen häntä silti koulussa joka päivä, mutta se ei haittaa. hänen lähellään esitän kylmää ja kovaa ihmistä ja että olen hänet jo unohtanut. ja olenkin ihastumismielesä, mutta fantasioidessani ajattelen häntä monesti. hän oli ensimmäinen henkilö johon voisin myöntää rakastuneeni. hän oli se joka lopetti suhteen.


N16

Vihaan kovia ääniä. Raivostun aina kovien äänien lähteille, kuten imurille, mopoille tai autoille. Päivä menee usein pilalle jos joku tulee imuroimaan varoittamatta tai ulkona mopo pärähtää ohi yhtäkkiä. Silloin alkaa potuttamaan ihan kamalasti ja tekisi mieli huutaa ja räytätä ja rikkoa se kovaääninen vempele. Olenkin hajoittanut yhden imurin, koska se oli aina liian kovaääninen. Ihme kyllä, tykkään kuunnella musiikkia kovalla.

Inhoan pettäjiä, seksielämäänsä muille kuuluttavia ihmisiä, laiskoja paskiaisia sekä ihmisiä, jotka eivät tajua elämänsä ja itsensä arvoa. Lisäksi vihaan itsekeskeisiä ihmisiä, joiden elämän suurin sisältö on muotikatalogin kolahtaminen postiluukusta, trendimestoissa pörrääminen, erilaisten asioiden vonkaaminen ja hiusten pörröttäminen.

Olen menettänyt toivoni naissukupuoleen. Miksi meistä yritetään tehdä trendien perässä juoksevia hermoheikkoja toistensa kopioita kun miehillä on kaikkia teknisiä laitteita, jänniä harrastuksia, enemmän mahdollisuuksia ja muutenkin kivempia juttuja?

N23

Olen 29-vuotias ilmeisen puoleensavetävä mies.

Olen jo pienestä pitäen tullut hyvin toimeen naisten ja tyttöjen kanssa. Luultavasti se johtuu siitä, että olen jo kasvanut kolmen vanhemman sisaruksen ja äitini kanssa.

Ongelmani onkin, että käytän karismaani ja ulkonäköäni hyväksi, ja hyväksikäytän naisia. Minulla on viikossa vähintään 3 eri seksikumppania. Suurelle osalle olen luvannut enemmän kuin vain pelkkää seksiä - ihan oikeaa seurustelua. Kuitenkin jätän heidät heti. Manipuloin myös naisia tekemään asioita, joita he eivät ole aikaisemmin tehneet, vain oman nautinnon saamiseksi (anaaliseksiä, syväkurkkua ynm).
Olen myös pitänyt samanaikaisesti kolmea eri naista, joiden kanssa olen "seurustellut". Nämä naiset valitsin, koska he miellyttivät minua eniten sängyssä. Kerroin jokaiselle eri valheet syistä miksi olen poissa tiettyyn aikaan päivästä (aamu, ilta tai yötöitä). Lopuksi jätin heidät kaikki kun kyllästyin heihin. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa kun he halusivat muuttaa yhteen.

Voisin vakavasti harkita seurusteluakin, mutta olen menettänyt samalla uskoni naisiin. Niin monta naimissa ollutta kaunista naista olen kaatanut sänkyyni jo ensimmäisellä tapaamisella.

Inhoan itseäni, mutta olen elämäntyyliini koukussa.

Kaikki tuttuni luulevat minun voivan hyvin, vaikka mietin itsemurhaa lähes päivittäin. On kausia jolloin voin hiukan paremmin, ja kausia jolloin ahdistaa niin paljon että toivoisin kuolevani. Tämä ahdistus ja masennus on seurannut minua aina enkä usko sen koskaan katoavankaan, vaikka haluaisin nauttia elämästä. Ja yritänkin nauttia, mutta olen huomannut ettei onnelliseksi voi tulla väkisin.

Minulla on paljon etenkin nettikavereita joiden kanssa juttelen monista asioista, olen jopa jutellut aikoinaan masennuksestani. Nyt kaikki kuitenkin luulevat että masennus on mennyt ohi joten olen täysin yksin - ilman juttelukaveria. Haluaisin jutella mutta tiedän ettei siitä ole mitään apua. Kävin noin vuosi sitten säännöllisesti psykologilla, mutta loppujenlopuksi aloin vihata häntä niin paljon että mietin tapaamisissa millä tavalla tappaisin hänet. Toivoisin että joku tappaa minut.

Myönnän, että olen tosissani harkinnut tappaa luokkatovereitani, en ole siitä ylpeä enkä sitä koskaan tule tekemään. Mieli teki useasti, sillä se ainainen ja turha vittuilu otti niin paljon pannuun. Minua vituttaa myös
-Teeskenteliät
-Homot
-Raiskaajat
-Pedofiilit
-Emot
-Kova ääniset ihmiset
-Räppi
-Rumat
ja paljon muutakin mutten jaksaa listata. Jee helpotti

meikkaan itselleni fritsuja kun en osaa tehdä oikeita imurin avulla. olen yrittänyt monesti. teen näin koska kavereillani on fritsuja.. aina juomisillan jälkeen meikkaan muutaman ja sanon että ne tulivat illan aikana. en muka muista kuka ne teki
helpotti

Olen tahtonut jo pitkään harrastaa ryhmäseksiä.
Pidän anaaliseksistä.olenpa sitten antavana tai ottavana osapuolena.
sheivaan itseni miltei joka päivä.
olen vienyt työpaikalta tavaraa varmaan 10000� edestä.
Puolet palkastani tulee netissä surffailusta.
Erosin muijasta puolivuotta sitten kun se kertoi ihastuneensa toiseen.itse olen
ollut seurustelumme aikana kuuden eri eukon kanssa yli 15 kertaa.mutta en ole ihastunu kehenkään.
MELA

Eipä tule onnistuttua laihdutettua kun olen niin saatanan perso herkkuihin.

Kerran varastin pienenä suolakurkkuja, minua hävettää vieläkin. Muuten, runkkaan 6 kertaa päivässä.

Olen parikymppinen nainen ja luulin tähän päivään asti Peer Güntin olevan hyvin tunnettu ulkomaalainen, kenties saksalainen rock-yhtye. Olen jopa ääneen ihmetellyt miten bändi keikkailee niin paljon Suomessa ja miten tämä rockin legenda pitäisi nähdä. Kaveripiirissä minut tunnetaan ihmisenä joka tietää paljon musiikkiin liittyvistä asioista.