Koulu vituttaa ihan suunnattomasti. En edes tiedä, miksi lähdin lukioon. En ole akateeminen persoona enkä siis pidä lukemisesta. Se tuntuu pikemminkin pakkopullalta kuin tieltä menestykseen. Haluaisin tehdä jotain konkreettista käsilläni, en lukea jotain paskahömppää jostain ruotsista tai muusta helvetin tylsästä aineesta. Hetken mietin lopettavani lukion kesken ja etsiväni työtä, mutta se vaihtoehto tuntuu liian radikaalilta loppuelämääni ajatellen. Haluan hyväpalkkaisen työn, rehdin, luotettavan ja mukavan naisen ja kaksi lasta. Onko se niin paljon pyydetty? Perkele, tällä menolla hyvä jos pääsee talkkariks.
Toinen asia, joka vituttaa, on oma ulkonäkö. Yläasteella olin vielä tyytyväinen siihen, miltä näytän. Lukioon mentäessä *boom* naama alkoi kukkia, ei ole rahaa ostaa vaatteita, hiukset vittuilee. Olen jo pitkään ajatellut käydä kosmetologilla kysymässä reseptiä roa-kuuriin, mutta kun raha ei riitä ostamaan sitä. Haluan todellakin eroon näistä näppylöistä. Oikeastaan näppylöitä ei ole niin paljon, mutta näitä perkeleen arpia. Jokaisesta pienestäkin näpystä pitää jäädä vittu hehtaarin kokoinen arpi. En voi yksinkertaisesti ymmärtää ihoani. Miksi minä olen tällainen? Miksi juuri minun pitää näyttää tältä?
Omatuntoni on laskenut todella alas ulkonäköni takia. Välillä on toki päiviä, jolloin tuumin näyttäväni jopa hyvältä. Välillä taas on päiviä, jolloin en tohtisi lähteä omaa huonettani pidemmälle. Näin kaikki siis luulee, että olen joku koneella 24/7 istuva nörtti - mutta kun en ole! Olen oikeasti hyväkroppainen ja lihaksikas. Tykkään rullaluistella ja aion jopa hakeutua laskuvarjojääkäriksi armeijaan.