Vituttaa kehitysvammaiset. Ne on usein kuolaavia, jälkeenjääneitä ja tyhmiä otuksia, mutta silti ihmisille tuputetaan että niitä pitää kohdella kuin muitakin ihmisiä. Tarkoitan näitä, joilla ei ole kunnollista kuvaa yhteiskunnasta. Se ei kyllä vielä riitä vitutuksen aiheeksi, mutta jos ne päästetään kulkemaan vapaana yksikseen kadulle häiritsemään muita ihmisiä - SE ottaa päähän.
Muistan vieläkin, kun rippikoulussa olin (tässä vaiheessa on pakko mainita että tein sen vain rahan vuoksi, yhtä aivopesulaa koko paikka) niin samassa ryhmässä sattui olemaan yksi kehitysvammainen. Enkä tajua, miksi sellainen sinne päästettiin. Se häiritsi joka tunnilla eikä kyennyt istumaan paikallaan viittä minuuttia kauempaa. Ja kun se sattui olemaan vielä poika, niin se lähenteli jatkuvasti jokaista tyttöä ja kinusi jatkuvasti haleja. Se ei tajunnut kirjoittamattomia sääntöjä, eikä varmasti sitäkään mitä tunneilla opetettiin. Se osasi olla hirvittävän ärsyttävä joka käänteessä, mutta eihän vammaisille saa sanoa mitään pahasti ja sehän pitää ottaa jokaiseen juttuun mukaan, sillä sehän saattaa helposti menettää malttinsa ja suuttua. Jos kehitysvammaista kiusataan, se otetaan heti huomioon, mutta jos tavallista ihmistä kiusataan, kiusaamista ei olla huomaavinaan. Tai näin ainakin meillä päin oli.
Tuollaisia tapauksia on useampiakin, en vain kehtaa niitä mainita.
Useimmat vammaiset eivät ikinä pysty tekemään minkäänlaista työtä, vaan ovat jatkuvasti holhonnan tarpeessa ja elävät verorahoilla. Säälin totisesti kehitysvammaisten lapsien vanhempia ja sisaruksia.
Aborttia pitäisi heti suositella, jos todetaan että lapsi on jollakin tavalla vammainen.
Onhan se kurjaa yleistää, mutta melkein jokaisessa vammaistapauksessa tilanne on tämä.
Helpotti.