Kaikki tuttuni luulevat minun voivan hyvin, vaikka mietin itsemurhaa lähes päivittäin. On kausia jolloin voin hiukan paremmin, ja kausia jolloin ahdistaa niin paljon että toivoisin kuolevani. Tämä ahdistus ja masennus on seurannut minua aina enkä usko sen koskaan katoavankaan, vaikka haluaisin nauttia elämästä. Ja yritänkin nauttia, mutta olen huomannut ettei onnelliseksi voi tulla väkisin.
Minulla on paljon etenkin nettikavereita joiden kanssa juttelen monista asioista, olen jopa jutellut aikoinaan masennuksestani. Nyt kaikki kuitenkin luulevat että masennus on mennyt ohi joten olen täysin yksin - ilman juttelukaveria. Haluaisin jutella mutta tiedän ettei siitä ole mitään apua. Kävin noin vuosi sitten säännöllisesti psykologilla, mutta loppujenlopuksi aloin vihata häntä niin paljon että mietin tapaamisissa millä tavalla tappaisin hänet. Toivoisin että joku tappaa minut.