TunnustustenLuola.fi

Olen nähnyt unia, joissa harrastan seksiä isäni ja sisarieni kanssa. Sisarillani on ollut unissa penikset.

Sain ensimmäiset orgasmini n.11 vuotiaana kuvistunnilla. Olin jännityksessä etten saa työtäni valmiiksi ajoissa ja aloin keinuttaa itseäni tuolia vasten. Kohta ihmettelin hyvänolontunnetta jalkovälissä.

N19

Valehtelen paljon. Aina kun tutustun uusiin ihmisiin, puolet heille kertomistani jutuista on täyttä paskaa. Menetän kontrollini kokonaan, kun tiedän, etteivät he saa mitään kautta tietää, puhunko totta. Olen valehdellut ylioppilasarvosanoistani, aiempien poikaystävieni määrässä (yläkanttiin, koska hävettää olla niin kokematon), harrastuksistani, sosiaalisista suhteistani ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin, myös ihan arkipäiväisistä jutuista, kuten miten tulin kouluun. Saatan myös sepittää hauskoja sattumuksia, tyyliin väittää nähneeni jonkun julkimon kaupungilla, ihan vain viihdyttääkseni ihmisiä. Toivottavasti uudet kaverini eivät koskaan tapaa vanhoja kavereitani, sillä muutamakin asia saattaisi paljastua...

N21

panin opettajaani.

N22

seurustelin n.4vuotta.siinä välissä kerkesin rakastua toiseen. silloinen poikaystävä sai tietää siitä ja käski valita toisen. valitsin hänet vaikka minulla ei ollut enää tunteita häntä kohtaan.uskottelin etten rakasta tätä toista enkä halunnut nähdä häntä.
sitten kun välit meni kokonaan poikki päätin,että kun muutan omaan kämppään pyydän tämän toisen kahville.
sitten sain tietää parhaalta kaveriltani,että tämä oli kuollut.
menin rikki.
n20

Olen 18-vuotias nainen, enkä ole koskaan harrastanut seksiä tai edes suudellut kunnolla. Kaikki tuttavani ja ystäväni tosin luulevat muuta, sillä olen hyvin menevä ja sosiaalinen ihminen, ja heille on jäänyt käsitys että minulla on ollut vaikka kuinka miehiä. En ole viitsinyt korjata erehdystä, ja olen myös valehdellut mikäli joku on suoraan jotain kysynyt. Häpeän koskemattomuuttani, ja sitä etten kehtaa kertoa totuutta kenellekkään. Kukaan ei tiedä totuutta, siksi tämän tunnustaminen helpottaa minua. En halua enää olla neitsyt, aion vetää kunnon kännit ja lähteä jonkun, ihan kenen vaan mukaan, joka vain minut huolii.

Kiitos.

Olen 23-vuotias nainen ja minulla on koko ajan suuri himo toteuttaa itseäni. Tällä tarkoitan rintojeni hinkkaamista muihin ihmisiin. Saan siitä tajuttoman tyydytyksen. Uskallan tehdän näin vain kovassa humalassa, vaikka oikeasti himoan sitä joka puolella. Kaverini eivät tiedä tästä. olen muuten ihan normaali.

Luulen että minulla on jonkinlainen "mielen sairaus". En usko että se on masennusta, sillä mielialani heittelee kausittain.

Ongelma alkoi pari-kolme vuotta sitten syömishäiriöstä. Se oli suhteellisen lievää, koska lähinnä muutin vain elämäntapani hyvinkin terveellisiksi. Olisin kyllä halunnut laihtua nopeammin ja koin melko pahoja ahdistuskohtauksia painoni takia, vaikka olin normaalipainoinen. Lopulta en enää jaksanut kun ruuan ja syömisen miettiminen täytti elämäni. Silloin pääsin eroon siitä mutta sen jälkeen aloittaessani lukion aloin hiljalleen masentumaan. Yritin itseasiassa pahimman kaamoksen aikaan itsemurhaa humalassa ottamalla resepti lääkkeitä alkoholin kanssa mutta se ei aiheuttanut muuta kuin monen tunnin taukoamatonta oksentelua.

Vuosi vierähti ja ajatukset pysyivät samoina. Pelotti olla yksin sillä juuri silloin aloin ajattelemaan itsemurhaa ja muita ahdistavia asioita. Koulussa ja kavereiden kanssa olin iloinen ja ihan normaali. Silloin alkoi myös univaikeuteni. Nukuin yössä 4-6 tuntia ja päivällä en saanut unta nukkuakseni päiväunet vaikka olin kuoleman väsynyt. Viikonloppuinakaan en saanut kirittyä univelkoja kiinni sillä heräsin aina suhteellisen aikasin.

Loppu keväästä aloin sekoilla poikien kanssa. Loukkasin silloista tärkeää ystäväpoikaani olemalla hänen inhoamansa ihmisen kanssa. Tämän jälkeen meni välit poikki tähänkin henkilöön, koska haksahdin yhden illan juttuun. Tämän jälkeen yhtenä päivänä tuli todella epätoivoinen hetki ja päätin että sinä iltana loppuu elämä. Jotenkin käänsin oman mieleni.

Kesällä sekoilin lisää ja syksyllä muuttaessani kaupunkiin tahti jatkui. Seksiä harrastin "vain" muutamien kanssa vaikka värkkäsinkin usein jonkun kanssa. Itseasiassa koko vuosi vierähti siinä että join joka viikko ja yleensä useammankin kerran. Olin vaihtanut ammattilukioon ja tietenkin ammatillinen puoli tuntui löysäilyltä lukioon verrattuna ja aikaa ryyppäämiseen jäi. Syksyllä olin vielä onnellisempi kuin koskaan sillä minulla oli paljon kavereita ympärillä ja tunsin itseni suosituksi. Keväällä elämä ei kuitenkaan enää ollut niin hohdokasta ja pikku hiljaa itsemurha ajatukset hiipivät taas mieleen. Välissä tuli parempia kausia ja jaksoin ajatella tulevaisuutta mutta mitä enemmän kevät eteni sitä useammin en osannut ajatella itselleni tulevaisuutta lainkaan. Luulen että siinä vaiheessa elämääni olisin voinutkin päättää päiväni mutta en ollut vielä keksinyt tapaa miten tehdä se. En halunnut että kärsisin, en halunnut että joku tuttu löytäisi sitten minut.

Tilanne helpottui kun lähdin kotikylääni pariksi viikoksi töihin ja sain olla yksin. Taas alkoi tulevaisuus näyttää valoisammalta ja siinä tilanteessa olen nyt. Tiedän kuitenkin että ei se tässä pysy. Olen pari kuukautta miettinyt hakevani apua ja tiedän että sitä pitäisi hakea nyt ei-kriittisellä vaiheella.

Olen miettinyt että olenko hullu, tulenko kenties joskus hulluksi. Tuntuu että jotain on mielessä vikana. Tajusin vasta vähän aikaa sitten ettei ole normaalia ajatella tulevaisuudesta niin kuin minä ajattelin (tällä hetkellä siis en, vaikka pidän edelleen vaihtoehtoa avoimena) tai elämästä yleensä. Tajusin että normaalisti ihmiset on onnellisia. Ja jos hakisin apua ehkä minäkin voisin olla ja ahdistus menisi pois. Tuntuu että kaikki elämäni ongelmat johtuvat tästä. En vain osaa hakea apua. En osaa ajatella soittavani johonkin auttavaan puhelimeen. En osaisi selittää asiaa ja se tuntuisi jotenkin tyhmältä. En tiedä mitä siis teen ja osittain siksi tämän tänne nyt laitan. Ehkä joku voisi kertoa mitä tehdä.

Itseasiassa huomasin ensimmäiset merkit tästä paremman kauden murenemisesta tänään. Mielessä vilahti ajatus pois menosta. Olen huomannut että nämä masennuskauteni ovat myös pahenneet ajan myötä. Ihan aluksi en edes ajatellut lopullista vaihtoehtoa. Mietin vain että haluaisin muuttaa jonnekkin kauas pois ilmoittamatta kellekkään, tai muuttaa jonnekkin mökkiin metsän keskelle tai mikä parasta vain "leijua" jossain omassa paikassa. Halusin eroon kaikesta..

Pienet asiat muodostavat sen kokonaisuuden.

N17

haluaisin panna exääni
haluaisin panna kaveriani
mutten halua panna poikaystävääni

n16

Olen ilmeisesti aika syvästi masentunut ja itseinhoinen. En ole halunnut kertoa tästä kenellekkään, koska luulen, että minut leimattaisiin vain angstiseksi teiniksi. Viimeiset pari vuotta ovat olleet yhtä tuskaa, ja tilanne vain pahenee. On aivan käsittämättömän korkea kynnys pyytää apua. En tiedä miksi, on vain.

N19

Ehkäisyneuvolassa käydessäni kerron aina tätien mieliksi käyttäneeni aina ehkäisyä ja pillereitä. Näin olen kertonut 12 vuotiaasta asti. Oikeasti en ole käyttänyt kummankaan pitkäaikaisen suhteeni (toinen puoli vuotta ja toinen neljä vuotta+muutama yhden yön tapaus) aikana mitään ehkäisyä. Eipä ole sukupuolitauteja eikä lapsia näkynyt.

N17

erosin tytäystävästäni yli puoli vuotta sitten, aluksi yritimme olla ystäviä vielä mutta se ei onnistunut. sitten tiemme erosivat ja jouduin lopettamaan joitakin ystäväsuhteitani yhteisten ystäviemme kanssa ettei minun tarvitsisi olla hänen kanssaan enää. näen häntä silti koulussa joka päivä, mutta se ei haittaa. hänen lähellään esitän kylmää ja kovaa ihmistä ja että olen hänet jo unohtanut. ja olenkin ihastumismielesä, mutta fantasioidessani ajattelen häntä monesti. hän oli ensimmäinen henkilö johon voisin myöntää rakastuneeni. hän oli se joka lopetti suhteen.


N16

Inhoan pettäjiä, seksielämäänsä muille kuuluttavia ihmisiä, laiskoja paskiaisia sekä ihmisiä, jotka eivät tajua elämänsä ja itsensä arvoa. Lisäksi vihaan itsekeskeisiä ihmisiä, joiden elämän suurin sisältö on muotikatalogin kolahtaminen postiluukusta, trendimestoissa pörrääminen, erilaisten asioiden vonkaaminen ja hiusten pörröttäminen.

Olen menettänyt toivoni naissukupuoleen. Miksi meistä yritetään tehdä trendien perässä juoksevia hermoheikkoja toistensa kopioita kun miehillä on kaikkia teknisiä laitteita, jänniä harrastuksia, enemmän mahdollisuuksia ja muutenkin kivempia juttuja?

N23

-oon ollu ny puol vuotta pois koulusta ja valehellu kaikille valmistuvani tänä keväänä. En tiedä et kuinka pahasti jään kii tästä valheesta. Ahistaa ja ärsyttää.
-elän kaksoiselämää, eikä kukaan tunne mua oikeesti.
-mulla on liian monta irtosuhdetta takana,en oo ylpee yhestäkää
-tajusin olevani tosi tunteeton ja paha ihminen

ei helpota, vaikka nää onki ny tunnustettu
-n23

Toisinaan tunnen syyllisyyttä siitä, että vihaan amiksia. Useimmiten olen kuitenkin vain ylpeä koska saan kokea ylemmyydentunnetta laajemmasta koulutuksestani. En edes vaivaudu keskustelemaan harvojen amistuttavieni kanssa mistään uusia siiderimakuja haastavammasta.

Minun tekee joskus todella paljon mieli kysyä amisten mielipidettä esimerkiksi Dostojevskistä tai kylmästä sodasta, ihan vain todistaakseni teoriani amisten tietämättömyydestä.

Olen pahoillani tästä, mutta mielipiteitäni en aio muuttaa.

N19

Olen 21-vuotias nainen, enkä ole koskaan suudellut ketään ja olen neitsyt. Kavereille annan kuitenkin ymmärtää, että minulla on ollut miehiä. Kun mies tulee juttelemaan minulle baarissa, hankkiudun hänestä nopeasti eroon, sillä pelkään, että hän haluaa suudella tai harrastaa seksiä ja tajuaa, että minulla ei ole mitään kokemusta kummastakaan, vaikka olen jo näin vanha. Lisäksi näytän laihemmalta vaatteet päällä kuin ilman ja pelkään, että hän pettyy.

Perheeni ja kaverini luulevat, että minulla on paljon uusia kavereita nykyisessä kotikaupungissani, vaikka todellisuudessa en ole tutustunut kahdessa vuodessa kuin muutamaan ihmiseen - hekin ovat vain tuttavia.

Se tuntuu todella pahalta, kun tietää ettei toinen rakasta ja itse rakastaa. Rakastaa ja paljon.
Itse haluaa jatkaa tulevaisuutta toisen kanssa, kun toinen ei edes halua tavata sinua.
n19

Olen toivottoman ihastunut erääseen mieheen... Aluksi hänkin oli minuun, mutta joku tuli...Hänen erosta on vain vähän aikaa jne... En tiedä, johtuuko ihastukseni siitä, että hän on niin "vaikea" tapaus. Luultavasti... Olen tehnyt parhaani etten lähettäisi hänelle viestiä, kun vastaukset on lyhyitä jne. Yritän ajatella, että nyt unohdan hänet, mutta kun kuvittelen hänet mielessäni, se ei onnistu!!! Seksi hänen kanssaan oli...mmm...ihanaa... Voih... No, ehkä tämä on minulle oikein, nimittäin perässäni roikkuu kaksi miestä, jotka ovat ihastuneita minuun ja en jaksa heidän viesteihinsä vastailla kuin lyhyesti. Niin, tunteitansa ei voi valita. Nyt en aio lähettää yhtään ainutta viestiä enää tälle ihmiselle, paitsi vastata jos hän lähettää ensin. Luulisin, että häntä kuitenkin kiinnostaa koska viikkoon en laittanut viestiä ja sitten hän itse otti yhteyttä minuun. Toivottavasti nyt käy samoin... Kun kysyin asiaa, hän sanoi, että erosta on niin vähän aikaa, että haluaa edetä hitaasti, mutta eihän tämä nyt oo edes mitään etenemistä!!!

Nyt tämä yks mies lähettelee kokoajan jotai viestiä...ihan kokoajan! Ja siitä voi tullakkin jotain joo, mutta kun en saa tätä yhtä mielestä... Miksi elämä on epäreilua.

N24

Miksi te petätte toisianne? On järkyttävää lukea syrjähypyistänne ja yhden illan panoistanne. Ja kaikistä järkyttävintä on se, että juuri seksi saa teidät tekemään sellaista. Seksi on kaunis lahja, jonka olemme saaneet ja joka kuuluu jakaa elämänkumppaninsa kanssa, silloin kun voi vilpittömästi sanoa rakastavansa toista ja luottamus on kohdallaan. Inhottaa ajatella, että seksi on monelle vain viihdettä, omaa nautintoa, pakkomielle... Loppujen lopuksi vain satuttatte itseänne ja toisia pahasti. Seksi on oikeasti suurinta rakkauden osoittamista toiselle.

Olen seurustellut rakkaan poikaystäväni kanssa neljä vuotta ja olemme päättäneet säästää seksin tulevaan avioliittoon. Voi tuntua hurjalta ja sitähän se vähän onkin, mutta ihan tosissaan suosittelen tätä muillekin pareille. Säästä se hyvä mitä sulle on annettu parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen.

Olen uskossa, enkä häpeä sitä!

N17

Olen saanut jakorasian maineen kotikaupungissani, vaikka panoni rajoittuvat alle kymmeneen eri ihmiseen. Ja näistäkin vain muutama yhden illan juttuja.
Eivät muut sitä tietenkään tiedä.
Tiedän maineeni tulevan siitä, että
a) moni jätkä on kehuskellut kavereilleen saaneensa multa, mikä on paskapuhetta.
b) paras kaverini on aikamoinen panonainen ja koska muutenkin olemme niin samanlaisia, niin miksei sitten tässäkin?
c)olen käynyt yhdessä kaveripiirissä muutaman kaveruksen läpi, eli taas näitä oletuksia, että olen sitä myöten antanut kaikille.

Asia ei sinänsä nyt niin paljon häiritse ja muutenkin on aika samantekevää, mitä ihmiset musta ajattelee, mutta ongelmana on se, että olen jo pitkään ollut ihastunut erääseen, joka kuuluu tähän kyseiseen kaveripiiriin.
Pidän muutenkin näistä muista tyypeistä, jotka hengaavat tässä porukassa ja jotenkin alitajunnallisesti tahtoisin itsekkin kuulua siihen.
Välillä kännissä tulee hengailtua niitten kaa esim. kun eksytään samoille jatkoille baarista tmv.


Ärsyttää kun on niiden silmissä vaan joku "jakorasia keneltä saa kuka vaan", osittain myös itsestäni riippumattomista syistä.
He eivät tiedä, millainen olen oikeasti ja olen varma, että jos tietäisivät, niin käsitys muuttuisi aika reilustikkin positiivisempaan suuntaan.

N21

1)
Vihaan työtäni. Olen alkanut inhota jokaista asiakasta, joka palvelupisteeseeni ilmestyy. Jaksan hymyillä asiakkaille aidosti enää harvoin. Onneksi olen jo irtisanonut itseni, eikä jäljellä ole enää kuin muutama viikko.

2)
Työni myötä minusta on tullut rasisti. Mielessäni on kehittynyt puhdas inho esimerkiksi italialaisia kohtaan. En voi sille mitään, tuntemukseni perustuvat kokemuksiin, eivät olettamuksiin. Hävettää ajatella pahaa ihmisestä vain siksi että hän on maan X kansalainen.

3)
Rakastan miestäni, enkä edes osaa ajatella olevani kenenkään muun kanssa. Se on kai outoa nykypäivänä.

N23