TunnustustenLuola.fi

-Olen 21v mies
-En uskalla puhua vieraille ihmisille
-En ole koskaan polttanut tupakkaa
-En halua mennä koskaan kouluun
-En halua mennä koskaan töihin
-Toivon että rikastun
-Olen rakastunut henkilöön joka tuskin tulee rakastumaan minuun
-Olen mieluummin yksin jos hän ei rakastu minuun
-Toivon että hän olisi onnellinen lopun elämäänsä
-Vihaan vanhempiani
-Haluaisin kuolla
-Olen itkenyt joka päivä viimeisen 2vko ajan useammin kuin kerran päivässä
-Olen masentunut
-Vihaan sosiaalisia ihmisiä
-Haluaisin takaisin armeijaan ja olisin valmis menemään vaikka heti
-Olen elänyt 1.5kk ilman peseytymistä
-Vietin 2kk sisällä
-Ei ole ollut yhtään kaveria viimeiseen 5v aikana
-Huijasin 7v sitten silloiselta parhaalta kaverilta 100mk
-En ole valehdellut viimeisen 5v aikana kertaakaan

Olen hoitoalan opiskelija ja kerran olin vähällä aiheuttaa potilaalle tuskallisen kuoleman ollessani sairaalassa töissä. Olin aivan kauhuissani tehtyäni erään vahingon, mutta toisaalta kyseinen potilas oli karrelle palanut mummo (täysin vailla ymmärrystä) ilman suurempia elämän mahdollisuuksia. En uskaltanut kertoa kenellekään tapahtuneesta. Mitään ei olisi ollut tehtävissä, mikäli virheeni olisi ollut edes hieman vakavampi.

Epäilen suuresti, kannattaako minun vielä jatkaa alan opiskelua. En enää edes kunnioita elämää samalla tavoin kuten joskus kouluun pyrkiessäni. Minusta on tullut yksinkertaisesti kyyninen ja katkera ihminen.

M25

olen syönyt paskaa omilta tisseiltä. olen 35 vuotias mies. haluaisin että löydän joskus jonkun naisen joka haluaa nuolla ne mun puolesta.

Olen vaihtanut kuluneen kesän aikana satoja loisteputkia.. Ja vaihtanut vanhat sytyttimet kuitattaviin.. M23

En osaa keskustella ihmisten kanssa. Kun minulle puhutaan vastaan yleensä yhdellä sanalla, mutta vastaan usein monisanaisemmin pääni sisällä ja kuvittelen toisen henkilön reaktion ja joskus tämä etenee pitkäksikin keskusteluksi. Tästä johtuen ihmiset ovat alkaneet pitää minua tylsänä ja ottavat minuun kokoajan harvemmin yhteyttä. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa toimin lähinnä "tarkkailijana", seuraan muiden keskustelua, heidän ilmeitään ja eleitään, ja tästä tekemieni havaintojen perusteella käyn sitten keskustelua heidän kanssaan yksikseni.

Unirytmini on ollut suoraan sanottuna päin v*ttua jo muutaman vuoden, ei siksi että minulla olisi ongelmia nukahtamisen suhteen, vaikka niitäkin on (valvomisen takia?) alkanut ilmaantua, vaan yksinkertaisesti siksi koska rakastan väsymystä. Toimin paremmin väsyneenä kuin pirteänä, saan kokeista parempia arvosanoja jos valvon koetta edeltävän yön kuin jos olisin nukkunut. Olen kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä ja kääntää unirytmini normaaliksi, lähinnä koska minua on alkanut huolestuttamaan muistini selvä huonontuminen.

Muitakin asioita olisi joita haluaisin purkaa, mutta en nyt kerkeä, koska pitää mennä nukkumaan.

M18

En ymmärrä itseäni.

Olen varastellut aivan uskomattomia määriä tavaroita ja rahaa, 7-vuotiaasta lähtien melkein päivittäin. Ja aivan järjettömistä syistä. Mainitaanko esimerkkinä 3000mk stereolaitteet joilla emme voineet tehdä mitään koska olimme noin 10-vuotiaita, joten veimme ne metsään ja poltimme bensalla. Nykyään en juurikaan varastele.

Mutta käytän huumeita, ja tienaan kohtalaisesti rahaa 'auttamalla' muitakin saamaan niitä. Tätä kautta olen myös joutunut väkivaltaa vaativiin tilanteisiin vuosien aikana... siis velkojen hakemisessa.

En tunne lainkaan huonoa omaatuntoa noista jutuista, en ole koskaan tuntenut enkä ymmärtänyt miksi pitäisikään. Sen sijaan kärsin suunnattomista omantunnontuskista jos vaikkapa vahingossa sanon jotain loukkaavaa jollekin, vaikkapa tuntemattomalle. Puhdasta tuskaa koen jos näin teen läheiselle. Olen siis todella huomaavainen ja tuossa mielessä herkkä ihminen, erityisesti avovaimolleni ja ystävilleni. Olen myös todella nöyrä ja rauhallinen kuin lammas.

Koen olevani hyvä ja hyveellinen ihminen. Tiedän että useimmat eivät ole samaa mieltä. En ymmärrä tätä arvojen ristiriitaisuutta. Joskus tuntuu kuin en olisi ihminen lainkaan. Ainakaan terve sellainen. Saa pistää vaikka haistpaska-palautetta koska en kuitenkaan ole muuttamassa käsityksiäni.

m25

Lupasin joskus itselleni etten saa ihastua/rakastua koska aikoinaan meni 3 vuotta, koko lukioaikani, jotta pääsin yhden elämäni auttamattoman tuhoontuomitun ihastuksen yli. Nyt tein sen taas. Olen ihastunut ihmiseen, joka asuu yli 100 kilometrin päässä, olen nähnyt tämän kerran livenä, jutellut mesessä yöt pitkät ja kun tulkitsen tilannetta, en tiedä mitä tehdä. En halua menettää häntä mutta epäilen, että teen itselleni vahinkoa leikkimällä, että olemme pelkkiä ystäviä mielestäni.

Inhoan sitä kun tuhoan aina loistavasti toimivat ihmissuhteet ihastumalla.
M18

Seuraava teksti on #28443:n kirjoittamaa:

"Toisen kanssa mesetän melko usein. Yleensä keskustelun aloitta hän. Me tökimme toisiamme, hän ryhtyy välillä kutittelemaan minua ja meillä on muutenkin paljon fyysistä kontaktia. Moni sanoisi tässä vaiheessa jo, että "kaveri, tuo on ihan selvästi kiinnostunut sinusta!" Asia vain on niin, että en osaa sanoa olenko minä tässä suhteessa kovin erikoinen. Hän on nimittäin melko lapsekas ja saattaa äityä riehumaan aika monenkin ihmisen kanssa. En siis osaa sanoa olenko millään lailla samanhenkistä riehumistoveria kummemmassa asemassa."

Itselläni on aivan identtinen tilanne. Ja myös minä olen hämmentynyt. En ymmärrä naisia/tyttöjä

M17

Nautin Sailor Moonin katsomisesta.
-M15

Olen vakaumuksellinen fasisti. Vihaan nykyistä, hedonistista, globalisoituvaa maailmaa. Ihannoin suuresti sotaa ja armeijaa. Haluaisin lähteä sotaan, joko palkkasotilaana jossain sodassa, tai sitten liittyä Ranskan muukalaislegioonaan. Inhoan itsekkyyttä ja epärehellisyyttä, arvostan kunniaa, perinteitä sekä suoraselkäisyyttä.

Minua huvittavat suuresti ihmiset, jotka väittävät kovaan ääneen olevansa suvaitsevia, mutta kun kerron olevani fasisti, minua syrjitään. Vihaan kaikkea muutakin vastaavaa tekopyhyyttä, että sanotaan yhtä ja tehdään toista.

Pidän marssi-, ja klassisesta musiikista.

Olen äärinationalisti, jopa fasismin mittakaavalla, ja myös jokseenkin rasistinen. Kuitenkin arvostan suuresti intialaista ja kiinalaista/japanilaista naiskauneutta. Harkitsen myös vakavasti muuttoa Kiinaan, koska sikäläinen, kollektivistinen kulttuuri vastaa enemmän omia ihanteitani.

En häpeä näkemyksiäni.

Mahdolliselta palautteelta pyydän asiallisuutta, älykkyyttäni tai seksuaalista suuntautumistani ei ole syytä epäillä mielipiteitteni takia.

M18

Olen himoinnut jo pitkään parhaan kaverini vaimoa ja minusta tuntuu, että hänkin himoitsisi minua??...Onneksi ei ole pokkaa mennä ehdotteleen, mutta hävettää suunnattomasti
niin ja itsellä on vaimo ja 2 lasta.

M27

Olen jo pitkään ollut hyvin rakastunut... En uskalla kertoa tästä kenellekkään koska pelkään että he nauravat koska ajattelevat minun valehtelevan. Ehkä he nauravat koska ajattelevat, että en voi tuntea rakkautta. Ehkä olen heidän mielestä liian epänormaali. Mutta tosiasiassa tunnen rakkautta hyvin paljon. Rakkautta perhosveitseeni...
En haluaisi harrastaa seksuaalista kanssakäymistä tämän esineen kanssa. En haluaisi käyttää sitä väkivallan harjoittamiseen, vaan rakastan sitä miltä se tuntuu ihoani vasten. Metallin kylmyys antaa minulle voimaa. Jaksan päivän läpi vain ajattelemalla, että pääsen taas pian koskettamaan sitä. Että pääsen avaamaan sen nopeasti, sivelemään sormeani pitkin terää.
Aah, rakkauteni tunnustaminen helpotti.

M41

Sain jonkin aikaa sitten ensimmäisen kerran lyhyen elämäni aikana kylmää tytöltä. Olen jakanut yhden jos toisenkin kerran miinusta muille, mutten ole koskaan tajunnut että se tuntuu tältä, olen pahoillani... Tämä kyseinen tyttö on ensimmäinen johon olen ihan todella aivan oikeasti tykästynyt muistakin syistä kuin vain ulkonäön vuoksi. En ole koskaan edes ymmärtänyt että näinkin voisi tuntea, kaikki aiemmat suhteeni ovat perustuneet pelkkään fyysiseen puoleen... pelkään että juttu jäi vain parin illan huviksi eikä meistä tule koskaan "edes" ystäviä kun en "kokemattomuuttani" osannut pelata hommaa oikein... Yksikään tyttö ei ole tämän tuttavuuden jälkeen tuntunut miltään. Tuntui että me oltaisiin sovittu aivan täydellisesti yhteen. Meneehän tämä ohi, meneehän? En ole osannut ollut oma itseni lainkaan viimeaikoina.

En osaa pukea tunteitani sanoiksi niin että se helpottaisi. En tiedä lähetänkö tätä... no, eipä siinä kai mitään häviä. Joku kaveri tietty tunnistaa ja vittuilee mutta samapa tuo.

m23

Olen saanut jo muutamia vuosia ihan kohtuudella pillua. Pari vakituisempaakin tyttökaveria on kerennyt olemaan. Molemmat olen jättänyt todellisuudessa siitä syystä, kun halutti taas saada ennestään tuntemattomilta tytöiltä. Edellisen suhteen jälkeen en ole keneltäkään saanut paitsi pusuja. Sen sijaan olen runkannut kuin pieni eläin (~kerran päivässä ja joskus enemmän).

Panettaa aivan jumalattomasti. Olen nuori, aika hyvännäköinenkin ja luulen olevani vielä hyvä sängyssä, joten minusta on haaskausta olla viikkoja ja kuukausiakin ilman pesää. Tännekin tätä nyt tilitän, vaikka eihän täältä mitään voi edes herua. Rimaa on pakko tiputtaa raakasti. On kuulkaa hankalaa koittaa pysyä pillun syrjässä jatkuvasti kiinni, jos ei seurustella halua! Koetan nyt hommata ns. fuckbuddyja, joiden kanssa voisi yön viettää aina silloin tällöin.

Ei helpottanut, vaan panetus on edelleen armoton. Selkeytti kuitenkin mukavasti kesäni päämääriä =)

M22

Viime kesänä paskoin erään skootterin istuimen päälle. Levittelin kakkaa maasta löytyneellä oksalla myös kaasukahvan ja vasemmanpuoleisen kahvan päälle.

En tiennyt kenen kyseinen skootteri oli.

m23

Tunnen olevani yksin. Tiedän etten ole, minulla on rakastava perhe, sukulaiset, ystävä...mutta kumminkin sisälläni on tunne että jotain puuttuu...

Olen myöskin sosiaalisesti rajoittunut. Kyllä. Esimerkiksi nyttenkin kun yritän tunnustaa tähän jotain niin ajatus on selkeä mutta teksti ei tule ulos. Sama jos keskustelen jonkun kanssa. En ole mikään verbaalikko, ja sen huomaa...tunnen oloni vaivautuneeksi jos puhekumppanina on hieman oudompi tai siis puolituttu ihminen...vaivautuneeksi siitä kun en keksi mitään puhuttavaa.
Silti olen erittäin ulospäin suuntautunut, vaikka en ole sanojen herra...

Katselen pornoa lähes päivittäin. olen ihan helvetin pervo. ei, en pervo, vaan ihan saatanan sairas. kavereitteni kanssa vedämme aina jotain sairaita ja pervoja juttuja.
olen neitsyt...

tahtoisin pillua...koittaa edes kerran elämässäni miltä se tuntuu...ennen kuin kuolen...ja persettä...hmm...

M18

Seurustelen oudossa suhteessa.
vaikka seurustelen niin runkkaan monta kertaa päiväs ja haluun yhtä kaveria siis miestä enemmän kun mun tyttöystää tällä hetkellä.

M18

Minulla on ollut kaksi vakipanoa avioliittoni aikana. Seksi on kyllä sujunut, mutta jostain syystä en vain ole saanut sellaista tyydytystä kuin ensiksi luulin. Liekö sitten syynä tämä alitajuntaan iskostettu luterilainen arvomaailma, vai se että olen koukussa pelkästään metsästämiseen.

m30

Elän kutakuinkin jatkuvassa apatiassa. Koulussa kayn pääasiassa, koska siten pääsen siitäkin eroon jonain päivänä. Yritän välillä nostaa itseäni tästä apatiasta pelaamalla ja katsomalla animea. Anime yleensä piristääkin, mutta koska olen iän karttumisen mukaan tullut yhä huonommaksi pelaajaksi, olen yleensä pelaamisen jälkeen vain entistä ärsyyntyneempi.

Nuorena olin avoin ja sosiaalinen ihminen. Halusin olla kaveri kaikkien kanssa ja muut käyttivätkin sinisilmäisyyttäni häikäilemättä hyväkseen. Nykyään olen kyllästynyt ihmisiin. En jaksa useimmiten edes vaivautua yrittämään mitään sosiaalista kontaktia ellei joku muu tee aloitetta. Jos olen ihmisseurassa tunnen itseni lähes poikkeuksetta täydeksi ulkopuoliseksi. Suljenkin lähes aina kotini ulkopuolella ulkomaailman pois, soittamalla heviä kovaa kannettavalla cd-soittimellani.

Olen rakastanut toista ihmistä vain kaksi kertaa elämässäni. Tarkemmin ajateltuna en ole varma voiko sitä kutsua rakkaudeksi. Näin jölkeenpäin ajateltuna se muistutti enemmänkin jonkinlaista himoa. Näistä henkilöistä molemmat torjuivat minut, mutta toisen kanssa olen vielä ihan hyvissä väleissä. Olen myös miettinyt mitä on se "todellinen" rakkaus tai ystävyys, josta välillä kuulee puhuttavan. Olen oikeastaan lähes kaikissa ystävyyssuhteissani joutunut itse aina pitämään ystävyyttä kasassa ottamalla yhteyttä jne. Nyt lähes kaikki ystävyyssuhteeni ovatkin kariutuneet kun siirryin pari vuotta sitten lukioon.

Olin aina poikkeuksellisen herkkä mieheksi. Lapsena itkin milloin mistäkin ja myös kavereille sattuneet pahat tapahtumat saattoivat saada minut valtavan tunnekuohun valtaan. Nykyään en ole itkenyt julkisesti vuosikausiin, mutta välillä aamuyöllä herään ja tajuan oman tarpeettomuuteni ja alan itkeä jos muita ei ole paikalla. Aloin melkein itkeä myös tätä kirjoittaessani.

En pysty muistamaan juuri mitään lapsuudestani sekä nuoruudestani. Eipä siinä toisaalta niiden harvojen jäljellä olevien muistikuvien perusteella olisi paljoa muisteltavaa. Persiistä melkein koko lapsuus. Haluaisin myös polttaa kaikki valokuvat lapsuudestani.

Tulipas tästä ärsyttävän pitkä tunnustus, mutta ehkä tämä tästä hieman helpottaa...
M17

Pienempänä teimme naapurinpojan kanssa "räjähteitä" ja pasauttelimme niitä sitten...
Kerran sen kaverin hiha tai hanska syttyi tuleen kun leikimme bensalla, en sanonut silloin
kummempia, mutta myöhemmin nauroin itsekseni pitkään! Leikimme myös läheisellä kaivinkoneen
luona ja joku ukko tuli meille huutamaan, saimme tästä hyvät naurut!
Nykyään olen itse jo täysi-ikäinen, mutta tämä kaverini on vielä 17v. Vittuilen hänelle tästä usein
kuten myös muille alaikäisille meidän luokalla! Tästä "kaverista" on tullut nykyään täysi mulkku jolle
ei kelpaa kun yksi auto, jota en kehtaa sanoa tässä, ettei minua tunnistettaisi! Hän on myös joku ihme
pääjehu eräässä tiedostojen jakamisohjelmassa ja olevinaan on joku tietokone nero! Käyn aina siellä
vittuilemassa hänelle eri nickeillä, ettei se huomaisi!

M18