En ymmärrä itseäni.
Olen varastellut aivan uskomattomia määriä tavaroita ja rahaa, 7-vuotiaasta lähtien melkein päivittäin. Ja aivan järjettömistä syistä. Mainitaanko esimerkkinä 3000mk stereolaitteet joilla emme voineet tehdä mitään koska olimme noin 10-vuotiaita, joten veimme ne metsään ja poltimme bensalla. Nykyään en juurikaan varastele.
Mutta käytän huumeita, ja tienaan kohtalaisesti rahaa 'auttamalla' muitakin saamaan niitä. Tätä kautta olen myös joutunut väkivaltaa vaativiin tilanteisiin vuosien aikana... siis velkojen hakemisessa.
En tunne lainkaan huonoa omaatuntoa noista jutuista, en ole koskaan tuntenut enkä ymmärtänyt miksi pitäisikään. Sen sijaan kärsin suunnattomista omantunnontuskista jos vaikkapa vahingossa sanon jotain loukkaavaa jollekin, vaikkapa tuntemattomalle. Puhdasta tuskaa koen jos näin teen läheiselle. Olen siis todella huomaavainen ja tuossa mielessä herkkä ihminen, erityisesti avovaimolleni ja ystävilleni. Olen myös todella nöyrä ja rauhallinen kuin lammas.
Koen olevani hyvä ja hyveellinen ihminen. Tiedän että useimmat eivät ole samaa mieltä. En ymmärrä tätä arvojen ristiriitaisuutta. Joskus tuntuu kuin en olisi ihminen lainkaan. Ainakaan terve sellainen. Saa pistää vaikka haistpaska-palautetta koska en kuitenkaan ole muuttamassa käsityksiäni.
m25