TunnustustenLuola.fi

Luulen tyttöystäväni olevan minulle "Se Oikea". Hän on vasta 15. Rakastan häntä kuitenkin yli kaiken enkä usko koskaan löytäväni häntä parempaa, koska hän on miltei täydellinen minulle. Pelkään vain, koska hän on niin nuori. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi löytänyt "Sitä Oikeaa" niin nuorena.

Tahtoisin itseni olevan "kokeneempi" kuin mitä oikeasti olen. Se ei kuitenkaan ikinä onnistu pettämättä tyttöystävääni, enkä niin tahdo tehdä. Ironista, oikeastaan minä olen se joka on "nuorempi" meistä.

-M18

olin erään bändin live-keikalla ja tapasin siellä hyvin vetävän näköisen mimmin(:tiukka hanuri,ihanat kannut,kaunis naama) ja se tarttu mua kädestä kiinni ja sano, et lähetää johonki. mä hoipuin kännissä sen perässä invavessaan ja se tarras heti mun meisseliin kii. suuren humalan takia,toivottavasti,mulla ei ottanu eteen vaik se imi ku teollisuusimuri. mä sit istahdin sen jalkojen välii ja nuolin sen mimmin häpyä melkei kaks tuntia. sit ku poistuttii baarista, ni se hyppäs samaan taksiin. mä sammuin matkalla ja heräsin kotipihassa, ku kuski potki mua hereille. se mimmi oli ajanu taksil mun piikkiin melkei 50 eurolla!!!en siis ole pelimiesten esikuva...

m21

Sain kaikkia ystäviäni paremman keskiarvon täällä lukion toisella luokalla (9,5). Nautin tilanteesta suuresti ja mikä tekee tästä vielä mukavempaa, on, että pahin "kilpakumppanini" sai roimasti huonomman. Hän on erittäin kilpailunhaluinen brassailija. Ja viime vuonna saimme täsmälleen saman Ka:n. Voisinhan nyt samalla tunnustaa muutakin:
-En siedä tyhmiä ihmisiä (vähän hävettää, kun ennen olin kovin suvaitsevainen - muka)
-Tytöt, jotka menevät parikymppisten amisten kyytiin touhuilemaan ties mitä, ärsyttävät myöskin.
-Olen todella kilpailunhaluinen itsekin , en vain näytä sitä. Ärsyttää, jos joku saa minua paremman tuloksen esim. jossain pelissä, taikka häviän. Ensi kerralla panostaisin sitten 100%.
-Pääsen helpolla kaikesta -olen kait hyvä selittelemään (esim. pussailusta parhaan kaverinin tyttöystävän kanssa ja isovanhempieni asunnon luvattomasta käytöstä+naapureiden valituksista)
-Olen luonnonlahjakkuus.

M16

Vihaan suuresti globalisaatiota ja kapitalismia. Vihaan siten myös ihmisiä... en yksilöina vaan yhteisönä. Ihmiset eivät osaa vaan mielestäni toimia isoissa ryhmissä viisaasti ja siten maailma tuntuu vaan rapistuvan kasaan. Olen monesti toivonut että voisin muuttaa erämaahan asumaan vain muutaman ihmisen kanssa. Uskoisin olevani siellä onnellinen. Mielestäni pahinta on että kaikki tuttavat, ystävät ja perheenjäsenet kehuvat minulle ja sukulaisilleni kuinka sosiaalinen olen. En ymmärrä miksi olen niin sosiaalinen kun en kuitenkaan ole koskaan pitänyt ihmisistä ja heidän toimistaan. Osaan myös todeta ja kertoa mitä on kussakin ihmisessä vikana ja kuinka heistä tulisi ns. täydellisiä. En vain yleensä jaksa sanoa heille sitä. Ehkä on parempi että annan heidän itse todeta sen joskus. Olen myös ylimielinen ja itsehyväinen. Suutun siis aina jos minulta vaaditaan jotain. Huomaan kyllä myös omat vikani mutten pysty niille mitään. Tämä raastaa minua suuresti. Olen ollut aina ns. Toisinajattelija mutta olen viime vuosina koittanut sopeutua maailmaan.
M18

Minulla on ulkomaalainen tyttöystävä. Välimatkan takia olen jopa tuuminut hänen pettämistään. Onneksi olen tähän asti pystynyt pitämään itseni kurissa, mutta olen huomannut että minulla on jostain kumman syystä alkanut käydä flaksi, mikä vielä vuosi sitten olisi ollut täysi mahdottomuus.
Tavallaan tämä "playeriys" (anteeksi noinkin paskaisen kielen käyttö, mutta en keksi parempaa synonyymiä. Vihaan kaikkia itsensä "playereikisi" julistaneita sikoja.) kiehtoo, mutta myös hieman ahdistaa, tytöt kun tunkevat ihan omaaloitteisesti epätavallisen lähelle.

Muuta:
-Olen kai lievästi pedofiili, pidän nimittäin tyttömäisitä tytöistä. Se ei siis tarkoita että haaveilen kymmenvuotiaista, vaan että minua kiinnostavat lähinnä oman ikäryhmäni (14-17) kasvonpiirteiltään nuoren oloiset tytöt. Ei ylimeikanneita pissiksiä kiitos.

-Muuan kaverini on alkanut taas vittuilla minulle ilman mitään ilmeistä syytä. Viimeksi hän suuttui minulle kun hän yritti iskeä erään tytön (hirveä bitch muuten) eikä se oikein onnistunut. Jotain samantapaista on kai tekeillä ja nyt hän purkaa sen minuun.
Tavallaan säälin häntä (hänellä on aina haavi auki kun joku tyttö puhuu hänelle) mutta toisaalta haluaisin ampua hänet, minä kun en ole tehnyt hänelle mitään väärää ja hän taas rääkkää minua.

-Vihaan tiettyä luokallani olevien tyttöjen jengiä. Nämä kyseiset muijat kännäävät joka toinen ilta, ovat olevinaan niin enkeleitä koulussa, yrittävät olla mitäkin sydäntenmurskaajia (eräs dumppasi yhden toisen kaverini tekstarilla) vittuilevat minulle päivät pitkät ja ovat niin ylimielisiä että nitistää ne pitäisi. Eräskin tuli muuan juhlissa varsin suoraan ilmoittamaan minulle että olen epätoivottu vieras. No, olinhan oikeastaan kuokkimassa (kuinka muuten minä bileisiin pääsisin?), mutta eivätpä ne olletkaan kyseisen muijan bileet.
Haluaisin totta puhuen pitää asetta hänen ohimollaan ja pakottaa hänet pyytämään anteeksi useiden vuosien vittuilusta.

Kiitos ja kumarrus sille joka luki tämän tekstin loppuun.
-M16

olen 28-vuotias mies, kihloissa toista kertaa. ensimmäinen, kuusi vuotta kestänyt parisuhteeni kaatui viime kädessä siihen, että avovaimostani ja minusta tuli vähitellen toistemme terapeutteja. jouduin ensin tukemaan häntä paniikkihäiriöiden läpi, kunnes sairastuin itse vaikeaan syömishäiriöön.

olen sittemmin parantunut sairaudesta ja kihlautunut uudelleen. rakastan puolisoa kaikesta sydämestäni; hän on enemmän kuin saatoin koskaan elämältä toivoa. olemme olleet yhdessä vajaat kaksi vuotta, käyneet läpi sanoin kuvaamatonta onnea ja repiviäkin riitoja, jotka ovat kuitenkin vain hitsanneet meitä yhteen.

vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta, että puolisoni mielenterveys järkkyy. päälle päin hän on aivan normaali nuori ikäiseni nainen, mutta sisällä kiehuu. hän on jatkuvasti ylistressaantunut työstään, hän ei osaa arvostaa itseään ja hänen masennuskohtauksensa tuntuvat alati syventyvän. muutama kuukausi sitten hän sai mielialalääkkeet, jotka ovat auttaneet pahimpiin oireisiin, mutta masennuksen (?) perimmäistä syytä ei ole juurittu pois.

puolisoni on muutaman kerran (huonoimpina hetkinään) on kertonut pohtivansa itsemurhaa ja sanonut, että voisi tappaa itsensä, jos meille tulisi ero. viime aikoina tilanne on kärjistynyt entisestään, ja minusta tuntuu, että en tiedä enää, mitä minun pitäisi tehdä. olen yrittänyt turhaan sanoilla ja teoillani osoittaa, että rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on.

oman sairaushistoriani takia tiedän mitä on syvä masennus, eikä puolisoni tilanne vaikuta minusta vielä peruuttamattomalta. näen kuitenkin, että hän on ajatumassa kierteeseen, joka pitäisi katkaista ennen sen alkamista. minulta vain voimat loppuvat, ja päässä pyörii miljoona ajatusta. kaatuuko tämäkin suhde siihen, että joudun alkamaan puolisolleni terapeutiksi? miten minä jaksan tukea puolisoani, kun olen itse vasta äskettäin selvinnyt ongelmistani? miksi helvetissä minä tunnun vetävän puoleeni aina "pinnalta ehjiä", mutta sisältä sirpaleina olevia naisia? onko minussa itsessänikin jokin vika? pitäisikö minun joskus olla kovempi, eikä aina vain yrittää ymmärtää? ja miksi helvetissä minä en KOSKAAN saa mahdollisuutta elää tasapainossa itseni ja lähimmäisteni kanssa?

itkisin jos osaisin :(

Olen 18-vuotias mies, enkä ole koskaan saanut, ja se masentaa.

Olen homo ja tunnustan haaveilevani päästä sänkyyn naiselle varatun, mieluiten naimisissa olevan (ei kuitenkaan hirveän vanhan), heteronoloisen miehen kanssa.

En tiedä miksi, mutta jotenkin "valloittamisen" tunne kiihottaa. Seurustelen itse.

M22

Olen seurustellut yhdeksän naisen kanssa ja vain yksi on saanut minut laukeamaan kerran.
-M23

Lukiossamme erään yleiseti inhotun aineen (ruotsi) opettajana toimii eräs kohtuullisen inhottu naishenkilö, sanotaan vaikka rouva A. Ruova A:n asenne oppilaita kohtaan on suunnilleen "mitä te täällä teette, kun ette te kuitenkaan opi." No, tähän opettajaan ja hänen asenteeseensa kyllästyneenä menin sitten eräänä päivänä koulun jälkeen rouva A:n tyhjänä olleeseen luokkaan, kasasin pöytiä pinoksi ja niiden päällä seisten kirjoitin tussilla isokokoisin kirjaimin katossa olleeseen välikattopaneeliin viestin "noita-A on paska ope" ja lisäksi piirsin -tai ainakin yritin piirtää- viestini viereen rumasti irvistävän tikku-ukon. Viesti oli ihan luokan perällä, ettei sitä huomattaisi liian aikaisin. Parin päivän päästä viesti huomattiin, ja asiasta tietysti nousi haloo. Talonmies irrotti paneelin ja puhdisti sen tärpätillä tms, samalla lähtivät myös nuuskaklimpit joita jotkut kattoon sylkevät. Eli lukiolleni ei koitunut asiasta ylimääräisiä kuluja, puhdistus hoitui talonmiehen työajalla, ja lopputulos koko jutusta oli että tämä osa kattoa on nyt puhtaampi kuin ennen. En kadu.

m17

Vietän netissä liikaa aikaa.
Vihaan useimpia ihmisiä.
Puran vihaani mm punttien ym nosteluun.
Näytän ulospäin ehkä hieman nössöltä, jos joskus mulla naksahtaa, niin se on meneoa.
Siinä ne tais olla.
m13

Ostan alaikäisille alkoholia itä-Suomalaisesta alkosta. Minut tunnetaan hyvin, ja minulta osataan tulla pyytämään juomista kun kyttään alkon lähistöllä. Usein ostan samoille teineille viikosta toiseen väkeviä tai viiniä.

Tällä tienaa hyvin, koska olen rahoittanut sillä jo pitkään oman juomiseni!

m23

Olen liian ylpeä myöntääkseni että suhteessani tai elämässäni olisi vikaa, vaikka perhe-elämä menee alamäkeä ja mietteeni on jo pitkällä tulevaisuudessa. Hävettää mutta erilaiseksi en aio muuttua.

M26

Innostun omista ideoista ja odotan, että se, minkä omalla innostuksellani saan aloitettua, voin sitten delegoida muille ja kerätä hedelmät idean isänä.

Tykkään puhua ihmisten kanssa vain, jotta voisin päteä kohtalaisen laajalla turhuuden yleistiedollani. Aloitan yleensä keskustelu kumppanin tuntemasta asiasta, mutta vähän ajan päästä puhutaankin ihan muusta.

Olen ajoittain ylpeä em. asioista ja toisinaan ihmettelen tapumuksien perusteellisuutta hieman häpeillen.

Minulla on lukihäiriö ja ei kiinnosta pätkääkään panostaa kirjoittamani tekstin oikolukuun.

M24

Pelkään hirveästi, etten pääse opiskelemaan yliopistoon tänäkään vuonna. Tämä on kolmas kevät kirjoitusten jälkeen kun yritän hakea.

Huolimatta siitä, että haluaisin päästä sisään enemmän kuin mitään muuta, en ole jaksanut lukea pääsykokeisiin lähellekään tarpeeksi.

Halveksin ammattikorkeakouluja, eikä ikinä haluaisi opiskella siellä. Minua ärsyttää, kun kaikilla tutuilla tuntuu olevan opiskelupaikka ja minä olen käyttänyt elämästäni pari vuotta hukkaan.

m21

En ole elänyt yhdessäkään parisuhteessa. En silti karsasta läheisteni parisuhteita. Olen aina katsonut kavereitani (ja heidän kumppaneitaan) ja ajatellut "Nuo kaksi ovat yhdessä loppuikänsä!". Sittemmin on monien suhteiden takaa on paljastunut väkivaltaa ja surua.

Minulla ei ole pienintäkään kokemusta seurustelusta, mutta toivoisin omien (ehkä) tulevien seurustelukumppaneitteni olevan kuin kavereita, joiden kanssa voi sekoilla ja puuhata kaikkea mukavaa.

Lapsellistako? Ehkä, mutta eikai täällä pakko aikuseksi ole kasvaa.

M19

minä olen täysin murtunut....

olen ollu rakastunut parhaimpaan ystävääni jo pitemmän aikaa ja tänään minulle selvisi että hän haluaa olla vain ystäviä.... enkä osaa edes kuvitella kuinka vaikeeta siitä tulee tulemaan koska haluiaisin vain hänet ja ajattelen häntä joka päivä mutt en kuitenkaan voi saada hätnä... ja tämä on aivan uskomattoman masentavaa ja minua itkettää...

ti 4.5.2004

m18

-olen erittäin aggressiivinen autolla! ajan kuin mielipuoli, vähät välitän muista kunhan itse pääsen nopeasti perille. Toivottavasti kolaroin tms. niin oppisin!
-vihaan tyhmiä ihmisiä, nauran heille.
-olen matkalla menestykseen.
-vihaan farmariautoperheitä.
-arvostan liikaa rahaa
-raha on menestykseni mitta.
-auon päätäni aina tilaisuuden tullen, kaikille.
-olen nokkela suustani, nautin suunnattomasti kun pullasuut eivät pärjää.
-Pienillä ihmisillä ei ole auktoriteettia/karismaa.
-manipuloin ihmisiä
-kiroilen helvetisti.
-kielitaidottomat ovat aivottomia
-en tunne syyllisyyttä.
m21

Asun avoliitossa, mutta haluaisin salaisen seksisuhteen toisen tytön kanssa. Minusta tuntuu, että tyttöystävästäni ei ole minulle tarpeeksi. Kyllästyn helposti. Katselen "sillä silmällä" kauniita naisia kadulla ja baarissa ja tiedän saavani myös itse heiltä ihailevia katseita. Olen kimpassa nykyisen tyttöystäväni kanssa enää lähinnä taloudellisen hyödyn takia ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Tyttöystäväni on edelleen minuun ihan lääpällään eikä aavista mitään. En uskalla tunnustaa asioiden todellista laitaa edes parhaille ystävilleni.

-M26

Rakastuin syvästi yläasteella luokkakaveriini, ujo kun olin en kuitenkaan saanut aloitetta tehtyä ja niinpä menetin tytön toiselle. Olin varma että tunteeni olisivat saaneet vastakaikua, mutta minkäs teet kun jalat menevät veteläksi heti kun hän tuli lähelle. Meni vuosia ennenkuin pääsin hänestä yli ja vihdoinkin elämääni tuli toinen. Olimme pitkään ystäviä ja ajan myötä rakastuin häneen ja sain peräti kerrottua hänelle tunteistani, mutta hän empi suhteen aloituksen kanssa. Pariin otteeseen hän lämpeni ajatukselle mutta emme varsinaisesti kuitenkaan aloittaneet seurustelua. Aikaa kului ja lopulta hän ilmoitti ettei halunnut syvempää suhdetta.

Masennuin pahasti ja tarrasin oljenkortena rakastettuni kaveriin, joka sittemmin ilmoitti olevansa rakastunut minuun. Aloitimme seurustelun ja olimme yhdessä pitkään, ja onnistuinkin pakottamaan itseni unohtamaan menneet ja keskittymään nykyiseen, ja olimmekin yhdessä monta vuotta kunnes päätimme lähteä eri teille. Viime kesänä kuitenkin törmäsin tähän vanhaan rakastettuuni ja kaikki palasi kohinalla mieleeni. Hän ilmoitti olevansa kihloissa nykyisensä kanssa, ja menee naimisiin nyt alkukesästä.

Tämä tuntui pahalta, aivan kuin menettäisin lopullisesti jotain. Juttelimme kaikesta mahdollisesta, ja illan myötä sain mahdollisuuden seksiin hänen kanssaan, mutta jokin pidätteli minua emmekä menneet suutelua ja halailua pidemmälle, vaikka alasti olimmekin. Nykyinen avovaimoni on pettänyt minua, ja vaikka annoinkin hänelle anteeksi osa minusta halusi päästä tasoihin, mutta ehkä en halunnut vajota samalle tasolle kuin tämä säälittävä dildonkorvike jonka kanssa puolisoni minua petti.

Nyt vanhan rakastettuni häät lähenevät ja painiskelen kovasti vaihtoehtojen kanssa. Jos alan aktiivisesti juttelemaan vanhan heilani kanssa saan ehkä hänen mielensä käännettyä, kuulin nimittäin että hänkin on välillä haikaillut perääni, mutta toisaalta taas olen tällä hetkellä melko hyvässä suhteessa ja ehkä jollain tasolla rakastan nykyistänikin. Mutta vanha suola janottaa. M28