Vihaan suuresti globalisaatiota ja kapitalismia. Vihaan siten myös ihmisiä... en yksilöina vaan yhteisönä. Ihmiset eivät osaa vaan mielestäni toimia isoissa ryhmissä viisaasti ja siten maailma tuntuu vaan rapistuvan kasaan. Olen monesti toivonut että voisin muuttaa erämaahan asumaan vain muutaman ihmisen kanssa. Uskoisin olevani siellä onnellinen. Mielestäni pahinta on että kaikki tuttavat, ystävät ja perheenjäsenet kehuvat minulle ja sukulaisilleni kuinka sosiaalinen olen. En ymmärrä miksi olen niin sosiaalinen kun en kuitenkaan ole koskaan pitänyt ihmisistä ja heidän toimistaan. Osaan myös todeta ja kertoa mitä on kussakin ihmisessä vikana ja kuinka heistä tulisi ns. täydellisiä. En vain yleensä jaksa sanoa heille sitä. Ehkä on parempi että annan heidän itse todeta sen joskus. Olen myös ylimielinen ja itsehyväinen. Suutun siis aina jos minulta vaaditaan jotain. Huomaan kyllä myös omat vikani mutten pysty niille mitään. Tämä raastaa minua suuresti. Olen ollut aina ns. Toisinajattelija mutta olen viime vuosina koittanut sopeutua maailmaan.
M18