En ole elänyt yhdessäkään parisuhteessa. En silti karsasta läheisteni parisuhteita. Olen aina katsonut kavereitani (ja heidän kumppaneitaan) ja ajatellut "Nuo kaksi ovat yhdessä loppuikänsä!". Sittemmin on monien suhteiden takaa on paljastunut väkivaltaa ja surua.
Minulla ei ole pienintäkään kokemusta seurustelusta, mutta toivoisin omien (ehkä) tulevien seurustelukumppaneitteni olevan kuin kavereita, joiden kanssa voi sekoilla ja puuhata kaikkea mukavaa.
Lapsellistako? Ehkä, mutta eikai täällä pakko aikuseksi ole kasvaa.
M19