TunnustustenLuola.fi

Välillä olen menettänyt uskoni ihmisyyteen. Moralisoin ihmisiä jotka harrastavat kevytkenkäistä elämää vaikka itse olen vain kateellinen. Näen kadulla pariskunnan (nuoren) ja kuinka onnellisia he ovat, en ole onnellinen heidän puolestaan tunnen kateutta ja ajattelen kuinka pääsisin panemaan tuota naista. Mutta en halua olla sellainen. En minä ole sellainen. Minä istun kitaran kanssa lattialle ja kirjoitan laulun surusta ja siitä mitä on olla ihminen. Mutta en vain pysty siihen. Olen vitun kateellinen kaikille kokoajan eikä minulla suoraasanottuna ole kunnon otetta elämästä.

Haluaisin ajatella itseni kaikille mukavana ihmisenä ja sellaisena hyvänä jätkänä. Sellaisena joka kuuntelee, sellaisena joka on hyvä jätkä. Mutta välillä mietin että ei sellaista jätkää olekkaan. Kaikella on kääntöpuolensa. Niinpä päätin olla oma itseni. En tiedä toimiko se, en tiedä rakastaako tyttöystäväni minua tai tunteeko hän minut jotenkin erikoiseksi, olen niin epävarma. Olen niin epävarma.

Joskus uskottelen itselleni, että nyt ei ole minun hetkeni joskus minusta tulee vielä jotain jotka kaikki kunnioittavat sekä arvostavat ja kun kuolen kaikki tuntevat sen nostalgian ja syvän kunnioituksen tunteen rinnassaan kuullessaan nimeni, mutta ei vielä, myöhemmin. Minä olen se valittu, minusta tulee suuri vaikka oikeasti tyydyttäydyn siihen tunteeseen enkä saa mitään aikaan. Tuntuu hirveältä heittää hukkaan ne resurssit jotka minulle annetaan menestyä ja jotka joku muu käyttäisi hyväkseen.

En jaksa käydä koulua vaan unelmoin mielummin. Unelmoin niistä miljoonista väreistä, tuhansista ja tuhansista uusista sävelistä joita kuulen. Unelmoin elämästä jossain kaukana tästä kurjasta maailmasta, jossa en enää tunne häpeää tai kauteutta vaan olen vain minä itse ja olen onnellinen. Maailmasta jossa minä olen oma itseni. Minä haluisin ihmisen joka ymmärtää minua, joka antaa minulle voimaa jatkaa eteenpäin. En tarvitse huippumallia taikka povipommia, tarvitsen ihmisen joka ymmärtää minua.

"On helpompi kuolla periaatteidensa takia, on helpompi taistella periaatteidensa puolesta, kuin elää periaatteidensa mukaan"

Kiitos.

- Kohta varmaan rupean pelkäämään seksin harrastamista poikaystäväni kanssa, koska hänellä on niin iso,että paikat tulevat kipeiksi.. Haluaisin vain nauttia seksistä.
- Tunnen olevani hämmentynyt ja hukassa elämässäni, vaikka olen nyt saanut sen, mitä olen pitkään toivonut.
- Nämä asiat todella häiritsevät mielenrauhaani.
- En ole viitsinyt kertoa vanhemmilleni seurustelustani, koska he vain vääntäisivät vitsiä siitä. Joskus toivon, etteivät vain porukkani välittäisi siitä, missä liitelen ja kenen kanssa.

Haluaisin päivän ajan uhkailla kavereitani haulikolla ja saada heidät tunnustamaan mitä typerimpiä asioita.

Kaverini ovat kysyneet minulta suoraan, että masturboinko. Pidän itselläni siveellistä viittaa ja sanoin, että en tee sitä - valehtelin. Ajattelin, että tämä ei vaikuta heidän elämäänsä mitenkään ja sama vaikka valehtelin ja vaikutan edelleen siveelliseltä.

Olin juhannuksena alaikäisenä humalassa eräällä mökillä. Olin kaatanut paitani päälle juomia ja laittanut sen sitten muovipussiin. Sunnuntaina kotiin tullessani kaadoin pussin pyykkikoneeseen ja lähdin pois kotoa. Tiesin äitini tulevan kotiin ennen minua ja pelkäsin, että hän laittaisi pyykit kuivumaan ja löytäisi seasta vaikka pullonkorkin tai jonkin merkin. Minulle on käynyt ennenkin täpärästi kiinnijäämisen suhteen. Kerroin vain kahdelle kaverilleni vainoharhaisuudestani, tuskin heidänkään olisi tarvinnut tietää.

Lupasin joskus itselleni etten saa ihastua/rakastua koska aikoinaan meni 3 vuotta, koko lukioaikani, jotta pääsin yhden elämäni auttamattoman tuhoontuomitun ihastuksen yli. Nyt tein sen taas. Olen ihastunut ihmiseen, joka asuu yli 100 kilometrin päässä, olen nähnyt tämän kerran livenä, jutellut mesessä yöt pitkät ja kun tulkitsen tilannetta, en tiedä mitä tehdä. En halua menettää häntä mutta epäilen, että teen itselleni vahinkoa leikkimällä, että olemme pelkkiä ystäviä mielestäni.

Inhoan sitä kun tuhoan aina loistavasti toimivat ihmissuhteet ihastumalla.
M18

- Epäilen, että kaikki vihaavat minua.
- Vihaan sitä, että sisarukseni haukkuvat toisiaan.
- Välillä inhoan ihmisiä laiskuutensa vuoksi, jopa
kavereitani.
- Olen ollut kavereilleni ilkeä kusipää. Sanoin eräälle
heistä sen tänään.
- Pohdin mitä voin tänne kirjoittaa, koska en voi tietää
mitä minusta ajattelette. Sen takia minulle ei voi laittaa
palautetta.
- Olen OMITUINEN

Suoleni toimii oudosti ja hätä saattaa tulla äkkiarvaamatta. Töissäollessa teenkin niin että suljen toimistoni oven ja paskon roskapönttöön. Pyyhin varaamallani paperilla ja sidon pussin suun kiinni. Kiikutan sen sitten muinamiehinä suurempaan jätesäiliöön ja laitan uuden pussin paikalleen uusia tarpeita varten. Kätevää.

Jos elämältä saa toivoa muutamia asioita haluan tavata: Jani Wickholmin, Toni Wirtasen, Mika Häkkisen ja kumipuun.

(Totta kai halauan nähdä/tehdä/kokea muutakin)

Tämänkin "tunnustuksen" jättäminen oli työn ja tuskan takana. Sellainen minä olen.

Itkin kun Kaarnalaiva upposi.

Olen narsisti ja objektiivisesti katsottunakin täydellinen. En luule olevani muita parempi, olen ylittänyt itseni ja siksi Tiedän olevani parempi, kuka tahansa pystyisi siihen mutta juntti-suomalaisten henkinen taso on yleensä joulukuusenkoristeiden tasolla eli he eivät edes ymmärrä yrittää. En siedä tyhmiä ihmisiä, sinisilmäisiä idiootteja, besserwissreitä, ihmisiä, joilla ei ole tervettä itsetuntoa, taviksia, teinejä enkä varsinkaan tekopyhiä. ottaisivat asioista selvää ennenkuin puhuvat minulle, näkisivät suuremman kuvan.

Olen kaunein ja hauskin ja ihanin ja minua ahdistaa kävellä kadulla, kun suurin osa ihmisistä joko haluavat minut ja tai olla minä jos taas jostain syystä joku ei huomaakkaan minua sekin ahdistaa.

Rakastan hyvää seksiä, mutta ajatuskin siitä, että sisälleni tungetaan jotain ylimääräistä oksettaa. Olen vakavasti harkinnut lopettaa yhdynnät kokonaan. Minua ei ole ikinä kiinnostanut tuleeko mies sängyssä, minä ensin ja jos toinen ei ehdi niin oma ongelmansa. He ovat mun pelinappuloita ja olen tottunut saamaan tahtoni läpi. Olen käyttänyt hyväkseni lukemattomia miehiä enkä tuntenut omantunnon tuskia. Nuorempana ajattelin kostavani kaikkien heikkojen naisten puolesta, joita on vedätetty, mutta näin myöhemmin ajateltuna jos on tarpeeksi tyhmä vedätettäväksi niin hajotkoon siihen.

Tällä hetkellä olen rakastunut maailman ärsyttävimpään, typerimpään, lapsellisimpaan ja epäsopivimpaan ihmiseen ikinä, tosin sekin on vain pakkomielle, eikä rakkautta, ensimmäinen hard-to-get-pokaali mun palkintohyllyllä. Olen sosiopaatti.Eniten maailmassa Inhoan ihmisen säälittävyyttä ja heikkouksia. Suurin osa ihmisistä on roskaa, mutta onneksi ne valiot ovatkin sitten täydellisiä lopun 95-prosentinkin puolesta.

Tämä ei helpottanut ja olen kertonut nämä asiat jo monelle eli minut tunnistetaan, joka ei myöskään kiinnosta minua ollenkaan. En häpeä mitään mitä olen.

inhoan lihavia ihmisiä

Haluan paremman näköisen ja kouluttautuneen miehen jolla on mielikuvitusta.
Pidän itseäni poikaystävääni parempana ihmisenä.
Oikeasti olen tunnevammainen idiootti

Ensimmäinen tunnustus...
Olen ihastunut vaimoni pikkusiskoon, ja hän ehkä tuntee samoin?

Olen riippuvainen metallimusiikista.

-Exäni kertoi minulle, että hänellä ja hänen nykyisellään menee vähän huonosti. Sanoin hänelle olevani pahoillani, vaikka oikeasti tunsin vain suurta iloa mielessäni. Olen edelleenkin rakastunut exääni.
-Varastan vanhempieni lompakoista silloin tällöin 5 euron seteleitä.
-Ajan isäni partakoneella ihokarvani säännöllisesti. Isäni ei tiedä asiasta tietenkään.
-Uskon Jumalaan, vaikka sanon kaikille, että en usko.
-Suunnittelen joka päivä exäni varastamista.
-Olen mustasukkainen kaikista läheisistäni.

Mä en millään jaksais alkaa pakkaamaan. Keskiviikkona muutto takaisin Suomeen ja kaman paljous ahdistaa. Ne ei kuitenkaan mahdu kaikki mukaan. Nih.

terve. Olen 18v poika tampereelta ja haluan tunnustaa seuraavaa: Tämä on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen tunnustukseni, olen juuri nyt erään tuttavani koneella, pelkään että joku tuttu tai sukulainen saa jotain kautta tietää tästä tunnustuksesta, olen päättänyt että tästä päivästä alkaen otan elämäss uuden linjan, aloitan säännöllisesti kuntoilemaan, en juo enää alkoholia enkä myöskään tupakoi(tämä niin kauan kunnes osaan kontrolloida omaa juomistani),lisäksi olisi tarkoitus nyt viimeisenä lukiovuotena antaa kaikki itsestäni irti, harmittaa kun jotkin asiat lukiossa tuottaa hankaluuksia joka siis johtuu siitä kun en ole ottanut asioita liian vakavasti aiempina vuosina. Tämän lisäksi haluan myös tunnustaa joitakin asioita mitkä ovat jääneet harmittamaan. 1) olen humalatilassa puristellut muijien perseitä ja joskus tissejä (ilman lupaa tietty ja ihmettelen miksi ei ole tullut slappia tämän seurauksena lisäks voin kuvitella minkälaisena idioottina nämä muijat minua pitävät) 2)Olen joitakin vuosia takaperin vilauttanut sukupuolielintäni joillekin ihmisille ja kerran myös tämän seurauksena olin saada naamaani erään tytön poikaystävältä 3) olen tehnyt biologisia tarpeitani mitä ihmeellisimmissä paikoissa (kussut linja-auton kylkeen tampereen linja-auto-asemalla) olenpa myöskin paskantanut kavereideni nähden 4)(tätä asiaa en voi tänne tunnustaa koska jos tietyt henkilöt tätä lukee he tunnistaisivat minut) kuitenkin vapautuakseni tämän asian tuottamista paineista kerron että ensi lukuvuonna muutan asennettani tämän asian suhteen 5) olen muutamaan kertaan kannabistuotteita kokeillut mutta tämä ei sinänsä aiheuta vielä huonoa itsetuntoa 6)minulla on ollut myös joitakin vuosia takaperin vakavia sosiaalisia vaikeuksia joista luulen jo päässeeni eroon 7) on vielä olemassa joitakin pieniä asioita jotka painavat mieltäni esimerkiksi olen jättäny hyvän työtarjouksen vastaanottamatta eräästä suuresta nokialaisesta tehtaasta (sukulaisen avulla sinne olisin päässyt) 8) olen juonut liikaa ja psyykaan itseäni siten että mietin "tämä asia kuuluu joidenkin elämään enemmän, joidenkin vähemmän. tämä on aivan luonnollinen asia joka tasoittaa menestyksen välisiä eroja [juominenhan vaikeuttaa monia asioita yms.]) ei tällä erää muuta tunnustettavaa tosin loppuun haluan kannustaa muita ihmisiä jättämään tänne tunnustuksen.

Jos viime yönä olisin omistanut aseen, metelöivä naapuri olisi nyt kuollut.