Vihaan mustalaisia. Kaikenlaisia mustalaisia. Ennen en ajatellut heistä muuta, kuin että kaikille pitää anta mahdollisuus eikä perimä saa vaikuttaa. Mutta nyt olen tavannut monta mustalaista ja vihaan heitä. Vihaan niin pirusti. Kaikki mustalaiset on vihalistallani.
Olen yksinäinen, paras kaveri muutti toiselle paikkakunnalle ja lopetti yhteydenpidon kokonaan. En ymmärrä miksi, koska meillä oli oikeasti hauskaa ja hänkin soitteli ja kertoi kaikki ongelmansa minulle..
Inhoan miestäni. Inhoan ja rakastan. En halua jättää häntä, koska pelkään, että hän masentuu ja menettää elämänilonsa. Ja sitten tällaisen ajatuksen jälkeen harmistun, kun kuulostan liian itserakkaalta.
Ajattelen liikaa muita. Muiden tunteet ja edut ennen minua. Päätin, että oman etuni nimissä jätän miehen ja lähde opiskelemaan. Mutten saa aikaiseksi, sillä pelkään miehen reaktiota. Pelkään myös jäädä yksin, vaikka haluaisin olla yksin.
En ole koskaan polttanut tupakkaa, mutta melkein kokeilin, jänistin.
Seksifantasiani ovat kamalia. Fantasioin kahdesta miehestä kanssani sängyssä, kiihotun kun ajattelen pedofiliaa ja kaikenlaiset örkit ja ihmiset ovat minulle oikein mannaa, kun ajattelen örkkilaumaa raiskaamassa minua tai jotain miestä tai jotain.
Haluaisin rohkean, itsevarman ja romanttisen miehen. Haluaisin, että elämä olisi kuin hugh grantin elokuvissa.
Antakaa palautetta ja varsinkin, jos tahdot olla minulle romanttinen salainen rakastaja ja seksikumppani, jonka takia jätän mieheni, niin palautetta!