Ollessani seiskaluokalla, eräs luokallani oleva tyttö oli ihastunut minuun. Ongelma oli vain siinä, että itse olin vielä siinä kehitysvaiheessa, että tytöt olivat tyhmiä ja niiden kosketuksesta saa jonkun taudin jne.
Sitten myöhemmin rakastuin itse palavasti kyseiseen tyttöön. Tyttö huomasi sen, kyllähän sen katseista, eleistä jne. huomaa heti, jos joku on rakastunut. Kaikki oli kuitenkin jo liian myöhäistä: tyttö oli jo löytänyt itselleen vakituisen poikaystävän, eivätkä minun aikaisempina vuosina antamat tylyt torjunnat tietenkään edesauttaneet asiaa mitenkään.
Törmään kyseiseen naiseen silloin tällöin kaupungilla. Hänellä on lapsikin. Sattuu, vaikka tietenkin pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan. Lisäksi se, että nainen ei ole nyt minun, on täysin omaa syytäni. Harmittaa silti, ja vietävästi harmittaakin, sillä en ole koskaan ennen häntä enkä hänen jälkeensä rakastunut kehenkään.