Olen rakastunut erääseen tyttöön, jota en luultavammin voi saada. Ellei ihmeitä tapahdu. Hän on pyörinyt mielessäni yli viisi vuotta. YLI VIISI VUOTTA. Ja luultavammin pysyykin mielessäni, kunnes kuolema erottaa minut ja minun mieleni toisistaan.
Tuon viiden vuoden aikana aikana (Tosin näin hänet viimeksi yli kaksi vuotta sitten) en ole sanonut sanaakaan hänelle. Syyt ovat toisenlaiset, kuin pelkkä ujous. Suurin syy oli, etten halunnut mitään teinisuhdetta vaan ihan aikuisten (Kun se aika koittaa) oikeasti vakava suhde. Tosin taisin kusta koko tilanteen, kun hän pitää minua "se joka ei saa sanaa suusta"-henkilönä.
Moi, olen se. Ja vielä pienellä kirjoitettuna.
Jotenkin tuntuu, etten enää pysty ihastumaan/rakastumaan.
Ja se on asia, joka minua vituttaa.