TunnustustenLuola.fi

Olen telonut itseni tahallaan sairaalaan heti ensimmäisenä työttömyyspäivänä koska sairaspäiväraha on enemmän kuin työttömyystuki(sain jopa enemmän kuin aikaisemman työsuhteen palkka). Sekä sairasloma näyttää paremmalta CV:ssä kuin työttömyys.

Vaikka aluksi teki todella kipeää niin olin tyytyväinen koska tajusin, että jalka vain hajosi pahasti.

Päätin ottaa reissusta maksimaalisen hyödyn írti.

Kun ambulanssi tuli hakemaan niin sain voimakasta kipulääkettä josta tuli hyvä olo ja pitkähköllä matkalla sairaalaan aloin valittaa tuskasta jotta sain lisää.

Sama ruljanssi jatkui sairaalassa josta kotiuduin viikon päästä. Minulle iski tietysti ikävä sairaalaan koska siellä ei tarvinnut kärsiä.. päin vastoin huonekaverit oli kivoja ja lääkitys kohdallaan =). Suurin osa hoitajistakin oli mukavan näköisiä.

Olin yli 6kuukautta sairaslomalla. En kuitenkaan kadu sitä sillä mielestäni sairaalareissu oli hieno kokemus enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois.

Ainut haitta oli, että kävellä piti keppien kanssa ja jalka vaivaa minua hieman loppuelämäni.

Nyt osaan arvostaa kuinka tärkeätä on, että suomen sairaaloissa on hoito kohdallaan!

Vihaan kun kaverit nälvivät, ja jos huomautat asiasta heille, he toteavat vain että "huumoria" ja jatkavat. Eipä ne taida olla kavereita.

Hukattuani armeijan lomahanskat, otin tilalle isäni hansikaskorista mustat nahkahanskat kertomatta hänelle mitään. Myöhemmin hanskat sekoittuivat jonkun toisen kanssa, ja sain tilalle mustat palvelushanskat, jotka näyttävät siltä, kuin ne olisivat kulkeneet norsun ruuansulatuksen läpi.

Haluan että minulla ja vain minulla on kaveripiirini parhaat jutut, esim tietokoneet viimesintä huutoa ja nettiyhteydet pelaa ja kaikkea hienoa. Jos joku muu saa saman tasoista, olen kateellinen, koska haluan olla paras.

Jos minulla on vaikeaa, uskottelen itselleni, että kukaan ei välitä minusta ja olen ihan totaalisen romahtamisen partaalla, sulkeudun kuoreeni, alan vinoilla ympärilläni oleville ihmisille. Nautin tästä vaikkei minulla oikeastikaan olisi hyvä olo, mutta eniten saan mielihyvää siitä miten lähimmäiseni eivät huomaa, että minulla on vaikeaa. Olenko niin hyvä näyttelijä vai mikä on..

Valehtelen usein saadakseni jotain mitä haluan, tai mikä päästäisi minut vähemmällä tekemisellä.

Sairastin jonkin asteista anoreksiaa, enkä vieläkään tuskin koskaan pääse siitä yli, en voi syödä enää oikeen mitään ajattelematta kuinka paljon siinä on kaloreita joita en tarvitse. Siksi alkaa ärsyttämään jos 'pulskempi' kaveri on dietiillä, näen suorastaan punaista!

Olen varastanut kaupasta, kavereiltani, tutuilta..

Olen kateellinen joillekin heidän uusista hienoista farkuistaan ja asusteistaan kun itse en raaski käyttää omia varojani mihinkään vaan säästän niitä aina johonkin 'parempaan' ostokseen, jota ei koskaan tule.

Minulla on kaksi lasta joista kumpikaan ei ole mieheni. Hän ei vaan tiedä sitä...

Minulla on ilmeisesti pakkomielle naisiin.Vaikka olen naimisissa,niin silti olisin valmis pettämään,jos olisi hyvännäköinen nainen näköpiirissä.

Sanon aina kavereilleni, että olen ollut monen pojan kanssa yhdessä vaikka todellisuudessa en ole ikinä ollut yhdenkään kanssa.

Olen joskus osallistunut heikoimman, rumimman ja hiljaisimman oppilaan kiusaamiseen koulussa, vaikkakin se on tuntunut pahalta. En halunnut vain olla ainoa joka ei kiusaa häntä ja siitä syystä joutua itse kiusatuksi.

Kuuluisa "bussiturma" ei liikuttanut minua millään tavalla, ja olen vihainen tekopyhille ihmisille, jotka voivottelevat miten kamalaa se oli. Tietenkään en vähättele turmaa koskeneiden tunteita, vaan ulkopuolisten hurskastelua.

Vihaan onnelisia ihmisiä ja varsinkin onnellisia pareja, jotka pitelevät käsistä kiinni välitunneilla koulussa. Suunnittelen usein panevani niitä tyttöjä perseeseen.

Nyt on oikeastaan aika nälkäinen olo, mutta silti olen tyytyväinen, koska meidän koulussamme on maailman finnisin ihminen.

Olen yksinäinen ja masentunut. Mietin itsemurhaa päivittäin. En silti usko että pystyisin sitä tekemään vaikka haluaisin. Yhdelle ihmiselle olen uskaltanut tästä puhua, mutta joko hän ei ota minua vakavasti, tai ei vain ole kiinnostunut.

En saa koulun eteen tehtyä mitään. Raahaudun toki tunneille, sillä haluan säilyttää kontaktin edes joihinkin ihmisiin.


Vihaan elämääni enkä tiedä miten sitä parantaisin. Niin outoa kuin se onkin, olen ihan tyytyväinen itseeni. Huolestuttavaa on se etten tällaisena ilmeisesti kelpaa muille. Inhoan tyrkkyjä ihmisiä enkä halua olla sellainen. Haluaisin vain olla jollekin tärkeä.

Mä oon pienessä laskuhumalassa oksentanut ex tyttöystävän tussuun..Tapaus sattui kun olimme ensinmäistä kertaa harrastamassa seksiä.Olin juuri aloittamassa kielileikkejä ,kun vatsassa muljahti ja laatta lähti liikkelle se sisälsi (makkaraperunan klönntejä/kotiviiniä ym)ja lensi suoraan tytön ammona olevaan pesään.Keksin äkkiä hätävalheen teolleni ja sanoin tytölle,että minulle iski migreenikohtaus,mutta todellisuuudessa oksennuksen syy oli hirvittävä löyhkä exsän alapäässä..se värttinän löyhkä ei ikinä unohdu meitsin nekasta

ala-asteella minua kiusattiin koska olin lihava.

samaa jatkui koko yläastekkin.

yläasteen jälkeen "katosin" ja aloin käymään salilla, ostin autotalliini 120kg:n nyrkkeilysäkin ja muuta kuntoilukamaa. aloitin harrastaa karatea ja kickboxingia. en tehnyt melkeen mitään muutä puoleen vuoteen.

laihduin 35kg ja sain nostettua penkiltä 95kg enemän.

lopetin karaten ja kb:n ja aloitin painin ja judon.

puolen vuoden päästä lopetin kaikki.

sitten oli koston hetki... laitoin kaikki minua kiusanneet teholle ja jäin osasta kiinni.

olen maksanut heille ja heidäm perheille noin 200000�. maksettavana on vielä noin 100000�

olen ollut tämän takia 18kk vankilassa ja ehdonalaista on vielä 4kk jäljellä

mitään en kadu!

Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni. Käyn baareissa aivan turhan usein, raahaan sieltä kotiin yhden yön hoitoja joita en edes halua -tuntuu ettei niistä jää mitään käteen. Koko homma tuntuu niin pirun pinnalliselta.
Tapasin taannoin erittäin mukavan naisen, oltiin hetki yhdessä, mutta homma ei toiminut ilmeisesti syystä että molemmat oli eronnut pitkästä suhteesta vain vähän aikaisemmin. Harmittaa aivan sairaasti, koska hän herätti minussa todella paljon tunteita..Enemmän kuin kukaan tähän mennessä.
Olen jo oppinut olemaan ja elämään yksin (ja jopa nauttimaan siitä), mutta silti ajattelen tätä naista usein -miettien millaista yhteiselo olisi voinut olla.
Nyt ei sit muut naiset sytytä minua millään tavalla.
No, ehkä aikanaan taas. Saapa nähdä.
-Muuten menee ihan mukavasti elämässä. Taidan jopa aloittaa taas kuntoilun ja ehkä lopulta onnistun vähentämään baarissa oleiluakin. Toivotaan parasta!

Isosiskoni on perheellinen ja naimisissa. Tiedän, että heillä menee huonosti, eikämies ole saanut siskoltani varmaan vuosiin. Joskus fantasion antavani siskoni miehelle kunnon kyytiä. Mies on minua 16 vuotta vanhempi, eikä kovinkaan komea.

olen ihastunut yhteen muijaan irc-galleriassa, mutten usko että mulla on siihen mahiksii, koska melkein kaikki wonkaa sitä.

Toisinaan pelkään olevani ainoa normaali ihminen maan päällä. Tavatessani jonkun mukavan tytön, alan pelkäämään että häneltä löytyy jokin omituinen pakkomielle, patoutuma, tapa tai fetissi, jonka paljastuessa suhdetta on mahdotonta jatkaa. Siispä lopetan suhteen ennenkuin se ehtii kunnolla alkaakkaan. Tunnustan että olen vainoharhainen ja toleranssini omituisuuksia kohtaan liian alhainen. Tahtoisin olla suvaitsevampi, se tekisi omastakin elämästäni helpompaa.

Kun olin pieni, olin kaverini luona kylässä. Siellä oli telkkarin päällä kaksi hienoa lasista kynttilän jalkaa. Siro pitkä jalka tuntui hauskalta sormissa. Väänsin sitä niin, että jalka katkesi ja yläosa tippui lattialle. Kaverin vanhemmille sanoin vahingossa huitaisseeni sitä. He ihmettelivät, miten alaosa oli jäänyt telkkarin päälle silti.

N24

Oltiin kaverin kanssa abibileissä saunassa. Kusetti ja kusin 1/2-litran kaljapulloon kun en viitsinyt mennä pytylle. Kohta paukkas sauna täyteen vuotta nuorempia äijiä ja alko kyseleen kaljaa. Tarjottiin muina miehinä kusipullosta pojille kaljaa. Pojat joi koko pullon ja olivat tyytyväisiä.

Olen bylsinyt erästä tyttöä samalla kun hän puhui puhelimessa poikaystävänsä kanssa. En tunne syyllisyyttä.

Olen kunnianhimoinen ja luulen puolet ajasta olevani keskivertoa älykkäämpi heppu. Kuitenkaan en koskaan jaksa tehdä mitään, ja kerään ongelmia koulusta puuttuvien opintoviikkojen ja pankista kasvavan opintolainan muodossa.
Sen verran löytyy maalaisjärkeä että tajuan ongelmien, lähinnä siis rahallisten, kaatuvan niskaan. Luultavasti lähiaikoina.
En ole tehnyt asialle mitään ja tuskin jaksan tehdäkään.
Ärsyttää usein oma saamattomuuteni.

M22