Jos minulla on vaikeaa, uskottelen itselleni, että kukaan ei välitä minusta ja olen ihan totaalisen romahtamisen partaalla, sulkeudun kuoreeni, alan vinoilla ympärilläni oleville ihmisille. Nautin tästä vaikkei minulla oikeastikaan olisi hyvä olo, mutta eniten saan mielihyvää siitä miten lähimmäiseni eivät huomaa, että minulla on vaikeaa. Olenko niin hyvä näyttelijä vai mikä on..
Valehtelen usein saadakseni jotain mitä haluan, tai mikä päästäisi minut vähemmällä tekemisellä.
Sairastin jonkin asteista anoreksiaa, enkä vieläkään tuskin koskaan pääse siitä yli, en voi syödä enää oikeen mitään ajattelematta kuinka paljon siinä on kaloreita joita en tarvitse. Siksi alkaa ärsyttämään jos 'pulskempi' kaveri on dietiillä, näen suorastaan punaista!
Olen varastanut kaupasta, kavereiltani, tutuilta..
Olen kateellinen joillekin heidän uusista hienoista farkuistaan ja asusteistaan kun itse en raaski käyttää omia varojani mihinkään vaan säästän niitä aina johonkin 'parempaan' ostokseen, jota ei koskaan tule.