TunnustustenLuola.fi

Tulen pettämään aviopuolisoani hyvin pian vain koska haluan rajumpaa seksiä.
Rakastan häntä silti ja pelkään menettäväni hänet jos jään kiinni.

ongelma minullla..ja pah mie oon täydellinen...ja saan kuulla siitä aika usein varsinkin eräältä mulkulta joka ei itse pysty mihinkään...minulla on pienoisia ongelmia itserakkauteni kanssa ehkä (tunnilla jos vastaan oiken perään useimmiten kuuluu "tottakai olenhan täydellinen" tms.)useamminkin minua on siitä huamautettu, mutta se vain lisää sen iloa OLEN ITSERAKAS JA ILOINEN SIITÄ...

kirjoitin matikasta L mutta olen ihan surkea peruspäässälaskuissa. kaikki kertotaulut ja yksinkertaiset miinuslaskutki.. ei vaan luonnistu. tarvin aina laskinta ja paperit.

En siedä sitä, että niin monet ihmiset käyttävät kirjallisissa yhteyksissä puhekieltä kirjakielen sijaan, eivät kirjoita "yhdys sanoja" oikein, jättävät pisteet ja pilkut pois oikeista paikoistaan tai - vielä pahempaa - kirjoittavat teinislangia. Olen tajuton pilkunviilaaja, enkä voi sietää yhtään kirjoitus- tai tyylivirhettä missään. En käsitä, mistä tämä tapa on minuun pinttynyt, mutta niin asia yksinkertaisesti on.

Toinen tunnustus... Olen kertakaikkisen täydellisesti koukussa Tomb Raider-peleihin. Omistan kaikki Tomb Raiderit ja pelaan niitä lähes päivittäin. Koneellani on yli 100 netistä imuroitua kuvaa Lara Croftista. Olen tekemässä nettiin laajaa Tomb Raider-sivustoa, jonne kirjoitan paljon juttua peleistä ja pelitekniikoista, laitan kuvia, peliapupalstan... Minulla on myös useita julisteita Lara Croftista ja Angelina Joliesta seinälläni. Kirjoittelen päivittäin useita (jopa kymmeniä) viestejä erääseen suomenkieliseen Tomb Raider-forumiin. Tomb Raider vaikuttaa elämääni hyvin voimakkaasti koko ajan. Tähän riippuvuuteen ei liity mitään "sellaista", yksinkertaisesti vain rakastan TR-pelejä ja Laraa yli kaiken.

Mokasin viime yönä tosi pahasti kun harrastin poikaystäväni kanssa seksiä, kutsuin häntä vahingossa toisen miehen nimellä johon olen salaa ihastunut...enkä enää niin salaa :/

-olen erittäin aggressiivinen autolla! ajan kuin mielipuoli, vähät välitän muista kunhan itse pääsen nopeasti perille. Toivottavasti kolaroin tms. niin oppisin!
-vihaan tyhmiä ihmisiä, nauran heille.
-olen matkalla menestykseen.
-vihaan farmariautoperheitä.
-arvostan liikaa rahaa
-raha on menestykseni mitta.
-auon päätäni aina tilaisuuden tullen, kaikille.
-olen nokkela suustani, nautin suunnattomasti kun pullasuut eivät pärjää.
-Pienillä ihmisillä ei ole auktoriteettia/karismaa.
-manipuloin ihmisiä
-kiroilen helvetisti.
-kielitaidottomat ovat aivottomia
-en tunne syyllisyyttä.
m21

Olin 17-vuotias, kun seurustelin ensimmäistä kertaa. Äitini ei tätä hyväksynyt, vaan sai päivittäin raivokohtauksia aiheesta. Milloin sain kuulla olevani huora ja että koko elämäni menisi kohta hunnigolle, kun vaan "alapää veti", milloin poika oli joku perin epäsopiva, milloin mitäkin.

Ehdotimme isäni kanssa hänelle psykiatrille hakeutumista, koska tilanne oli kärjistynyt jo niin pahasti. Tämän jälkeen äitini yritti itsemurhaa lääkkeillä. Hän kävi vessassa napsimassa puoli purkkia jotain sydänlääkettä ja ilmaantui sitten olohuoneeseen kertomaan tekosistaan minulle ja isälle. Isä kiidätti äidin sairaalaan, hengissä tuo näyttää selvinneen.

Myöhemmin vanhetessani ja kotoa jo seitsemän vuotta sitten pois muutettuani olen tajunnut tuonkin tempauksen olleen vain yksi vallankäytön väline. Kun en enää tehnytkään äidin määräyksen mukaan kuten kiltin tytön olisi kuulunut, oli hän valmis menemään äärimmäisyyksiin saadakseen tahtonsa läpi.

Tuon jälkeen olen aina pelännyt että joku saa selville minkälainen sekopää äitini on. Ja toisaalta poden huonoa omaatuntoa, kun ajattelen äidistäni niin. Hävettää sekin, että vielä aikuinen ihminen joutuu häpeämään äitiään, luulisi siitä päässeen jo murroiässä!

Olen suht paska jätkä. En voi elää uskollisena parisuhteessa, mutta pidän kuitenkin sellaista yllä, koska minussa ei ole miestä nähdä tyttöystäväni murtuvan jättäessäni hänet.

En edes halua erota, pidän tyttöystävääni huipputyyppinä ja oikein ihanana. Ne nyt ovat vain yhteiskunnalliset paineet ja traditiot, jotka pitävät uskollista suhdetta liiton perusedellytyksenä.

Suhdettamme vaivaa vain sen seksittömyys, ei vain jaksa enää kiinnostaa sataan kertaan naitu vartalo. Siispä käynkin tiheään tahtiin naimassa vieraita naisia viikonlopun ryyppyreissuillani. Kaikkihan me tiedämme urheilullisen, syntisen kännipanemisen voittavan maanantaiseksin.

Olen myös pitänyt kirjaa seksikumppaneistani. Ja pinnistelen viikonlopun jälkeen muistaakseni hoitoni nimen kirjatakseni sen ylös. Listaan merkitsen myös numeroarvosanan 4-10 heidän ulkonäöstään ja seksin laadusta. Lisäksi jonkin erikoisominaisuuden, kuten hyvän oraaliseksin tai perseen antamisen. Se lista ja maskuliininen tapaani mainita kumppaneitteni määrän sopivan tilaisuuden tullen saavat minut pitämään itseäni pintaliitäjärunkkarina.

Hymyilen ylpeänä ja omahyväisenä peilikuvalleni kun ajattelen raadollisuuttani.

Minä olin todella pitkään masentunut ihan hölmöistä asioista, mitkä vaivasivat mieltäni. Minulla oli paha itsetunto-ongelma ulkonäköni takia ja halusin kovasti seurustella. Onneksi pidin tuolloin päiväkirjaa. Nyttemmin, kun olen sitä lukenut, niin on lähinnä hävettänyt kovasti se, kuinka pateettinen sitä olikaan.
Voi olla, että olen pateettinen yhä, kun en ole kertaakaan seurustellut, asun yhä kotonani enkä jaksa opiskella, mutta ei se minua haittaa.
Psykiatri ehdotti minulle mielialalääkitystä mutta ei kiinnostanut.

Olin myymälävaras yläasteikäisenä, kunnes jäin kiinni.

Uskottelen olevani kovakin tyyppi, vaikka en voi edes tappaa itikoita. Onneksi vain näyttelen semmoista, niin eipähän ole vielä kukaan tähän mennessä riitaa haastamaan. Osaan olla myös huomaamaton tiukoissa tilanteissa ja pystyn ylipuhumaan itseni irti niistä.

Haluaisin olla palvottu marttyyrisankari.

Fantasioin ajatuksesta, että menisin helvettiin muiden puolesta ja olisin tavallaan toinen Messias.

Olen kova masturboimaan. Väh. kolmesti päivässä ja joskus jopa julkisissa tiloissa esim. rappukäytävissä, tarkastan tietysti ensin, ettei kukaan ole näkemässä, etten jäisi kiinni.

En pysty sietämään kieliopillisesti sokeita ihmisiä.

Kerran pikkasena keitin kultakalani elävätä.

Vau kylläpä vierähti kivi sydämeltä.

Näin viime yönä todella kiihottavaa unta ex-luokkakaveristani. Oikea seksi oman poikaystävän kanssa ei tunnu läheskään yhtä hyvältä kuin tuo unessa toisen tyypin kanssa. Suunnittelin hetken syrjähyppyä. Tuntuu viheliäiseltä.

Inhoan ystävääni sillä hän on frigidi. Emme ikinä voi mennä baariin miehiä iskemään kun hän vain möllöttää.
Hän ei ikinä edes suudellut miestä tai edes käynyt trefeillä. Hänen kanssaan ei voi puhua seksistä. Hän ei myöskään ole lesbo. Hän on frigidi ja se tuhoaa ystävyytemme. Hän on tylsä.

Itkin, olin hermoheikko ja kurjissani entisen poikaystäväni
seurassa usein vain saadakseni huomiota. Siitä oli kehittynyt
jonkinlainen refleksi, sillä siten sain aina halauksia ja
lohdutusta ja olin siitä aika riippuvainenkin. Harmittaa nyt,
miten paljon kurjuutta ja huolta se tuotti tuolle ihmiselle.

Tavallaan kaipaan sellaista nytkin, mutta olen opetellut ottamaan
muut ihmiset huomioon paremmin ja käyttäytymään vähän vähemmän
lapsellisesti.

Vihaan sitä kun runkkaa ja katsoo pornoa ja juuri kun lentää, niin kamera kääntyykin kuvaamaan ähisevän äijän naamaa ja päivä on pilalla.

Tänään sain vihdoin luettua KAIKKI tunnustusten luolan tunnustukset läpi! Yli 3 viikkoa siihen meni mutta se kannatti, ikinä en ole nauranut näin paljon. Ette kai te hyvät ihmiset oikeasti usko ihmisten "tunnustuksia"? Olen itse laittanut tänne n. 10 provoa (osa tosin perustuu totuuteen, olen niitäkin muokannut hauskemmiksi /
ärsyttävimmiksi mutta ihan TOTTA niistä ei ole mikään), vain naurattaakseni itseäni ja saanut yli 200 palautetta. Voi tietysti olla että palautekin on feikkiä mutta aika pitkiä tilityksiä jengi jaksaa vääntää tietämättä lukeeko niitä kukaan.
Tämä on ensimmäinen tunnustukseni joka on totta.
Ja viimeiseen 3:een viikkoon en siis todellaakaan ole juuri töitä tehnyt, mutta se on OK, vihaan työtäni mikrotukena.

En aina jätä ruokalippua kun käyn syömässä meidän koulun ruokalassa. Olen harkinnut itsemurhaa.

Vihaan Miljonääri Jussin (Ville Loposen) antamaa kuvaa helsinkiläisistä leuhkoina ja kusipäisinä mulkeroina . Olen itse paljasjalkainen helsinkiläinen ja joutunut viimeisen vuoden ajan asumaan muualla. Tuona aikana olen huomannut miten ulkopaikkakuntalaiset suhtautuvat minuun kuin olisin jotenkin itseäni täynnä. Olen ihan tavallinen ja vaatimaton ihminen enkä millään lailla ole erityisemmin tuonut stadilaisuuttani esille. Jokaisen tulisi saada olla ylpeä kotipaikkakunnastaan, mutta jos helsinkiläinen on ylpeä helsinkiläisyydestään, niin se on heti leuhka stadilainen.. Miksi näin on? Vituttaa ihmisten ahdasmielisyys ja se, että ihminen luokitellaan vain sen perusteella, mistä hän on kotoisin! GRR!

Seitsemän vuotta sitten tapasin ihanan tytön. Rakastuimme. Tyttö oli minua 4 vuotta nuorempi, abiturientti. Olimme yhdessä jatkuvasti, eikä mikään ole tuntunut koskaan niin vaivattomalta, oikealta ja lohdulliselta. Henki sai yliotteen ruumiista ja vaikka kukaan ei uskoisikaan, tunsin hänet kutinana kehossani metrien päähän.

Sitten kaikkea tapahtui, vuosi Irlannissa, kasvamista ja kipuilua ja sitten puolivahingossa tapahtunut ero. Kolme vuotta sitten tapasimme uudestaan, rakstuimme taas. Hän jätti poikaystävänsä ja kaikki vaikutti hetken selkeältä taas. En kuitenkaan pystynyt yhdessäoloon, jokin vaivasi minua ja päättelin, etten pysty rakastumaan uudestaan häneen, että kaikki onkin vain menneen perään haikailua ja kaipuuta kesän ja ruskettuneen tytön tuoksuun, vuosien taakse Kemijoen varteen. Kaikki loppui.

Nyt kuitenkin viimeyönä, viinipullon näyttäessä puolta ymmärsin: Rakastan häntä. Olen aina rakastanut. En voinut elää hänen kanssaan, koska tunsin itseni voimattomaksi hänen parantumattoman sairautensa vuoksi. En voinut ottaa sitä taakkaa häneltä pois ja koin epätoivoista voimattomuutta ja hiljaista raivoa häntä kiusaavaa sairautta kohtaan. Nyt kun olen varttunut näen tämän kaiken tarkasti ja varmasti. Tämän tietäessäni kykenen nyt hyväksymään kuolevaisuutemme, fyysisen väliaikaisuutemme ja täyttymättömän rakkauden ylitsepääsemättömyyden.





Työhuoneessani torstaiaamupäivänä,
nyt kun en ole varma onko mikään enää entisensä:

Poika29v

Tiedän että pomoni pettää vaimoaan. Olen lukenut salaa hänen sähköpostiaan, josta on löytynyt erittäin raskauttavia todisteita. Hänen vaimonsa on ihana ihminen enkä missään nimessä haluaisi hänelle mitään pahaa. En voi oikein toimia asian suhteen mitenkään, koska silloin joutuisin myös tunnustamaan lukeneeni hänen sähköpostinsa. Halveksin pomoani tämän takia erittäin paljon.