Olen suht paska jätkä. En voi elää uskollisena parisuhteessa, mutta pidän kuitenkin sellaista yllä, koska minussa ei ole miestä nähdä tyttöystäväni murtuvan jättäessäni hänet.
En edes halua erota, pidän tyttöystävääni huipputyyppinä ja oikein ihanana. Ne nyt ovat vain yhteiskunnalliset paineet ja traditiot, jotka pitävät uskollista suhdetta liiton perusedellytyksenä.
Suhdettamme vaivaa vain sen seksittömyys, ei vain jaksa enää kiinnostaa sataan kertaan naitu vartalo. Siispä käynkin tiheään tahtiin naimassa vieraita naisia viikonlopun ryyppyreissuillani. Kaikkihan me tiedämme urheilullisen, syntisen kännipanemisen voittavan maanantaiseksin.
Olen myös pitänyt kirjaa seksikumppaneistani. Ja pinnistelen viikonlopun jälkeen muistaakseni hoitoni nimen kirjatakseni sen ylös. Listaan merkitsen myös numeroarvosanan 4-10 heidän ulkonäöstään ja seksin laadusta. Lisäksi jonkin erikoisominaisuuden, kuten hyvän oraaliseksin tai perseen antamisen. Se lista ja maskuliininen tapaani mainita kumppaneitteni määrän sopivan tilaisuuden tullen saavat minut pitämään itseäni pintaliitäjärunkkarina.
Hymyilen ylpeänä ja omahyväisenä peilikuvalleni kun ajattelen raadollisuuttani.