Entinen poikaystäväni ällöttää minua suunnattomasti. En ymmärrä, mitä hänessä näin. Vielä enemmän ihmetyttää, miten pystyin koskemaan häneen. Hän sanoi monta kertaa, ettei voisi elää ilman minua. Minua sen sijaan suurimman osan ajasta ainoastaan ärsytti, kun hän oli niin alistuva - kuin pieni koiranpentu. Sinä iltana kun meillä meni poikki, menin baariin ja olisin heposti voinut iskeä uuden, mikäli olisi sopiva löytynyt. Seurustelumme jälkeen entinen poikaystäväni masentui, minkä takia halveksin häntä entistä enemmän.
Halveksin myös ihmisiä, joita pidän tyhminä ja tietämättöminä. Suurin osa ammattikoulua käyvistä on mielestäni turhia ihmisiä, joilla ei ole mitään annettavaa kenellekään. Pelottaa, että löydänkö koskaan ihmistä, jota arvostaisin niin paljon, että voisin aloittaa kunnollisen suhteen.