Muutama vuosi sitten yksi poika oli rakastunut muhun. Ystävieni painostuksesta en voinut olla sille uuta kun kaveri, vaikka kaikkea kivaa yhdessä tehtiinkin. Sitten tuli loppukesä ja lähdin muutamaksi viikoksi pois. Koko sen ajan ikävöin sitä poikaa kuin hullu ja tajusin että olin itsekin rakastunut. Tulin takaisin ja päätin tunnustaa tunteeni hänelle. Mutta se olikin jo liian myöhäistä. Se oli päässyt musta "yli". Miksi, miksi kuuntelin kavereitani!? Olisin voinut saada ihmisen jota rakastin. Sattuu vieläkin ajatella koko asiaa. Muutin pois paikkakunnalta, en kestäisi nähdä sitä poikaa enää.