Opiskelen vain siksi, että en tiedä mitä haluaisin oikeasti tehdä. Yritän vain pitää opintotuen käynnissä keinolla millä hyvänsä, jotta opintolaina ei menisi maksuun enkä joutuisi töihin. Olen asiasta masentunut ja en jaksaisikaan juuri nyt tehdä kokopäivätyötä. Jos se vain olisi mahdollista, haluaisin ilman muuta opiskella tai mennä heti töihin ja elää normaalia elämää.
Vihaan pinnallisia kaverisuhteita, joissa soitetaan toiselle vain, kun tarvitaan jotain; oli se sitten olkapää tai joku palvelus. Koska ystävyyssuhteet kuitenkin alkavat yleensä näin, olen aika yksinäinen. Ajaudun usein "ystävyyssuhteisiin", joissa toinen osapuoli on ensin hyvin aktiivinen ja erittäin ystävällinen saadakseen minut puolelleen, jotta voisi myöhemmin manipuloida ja käyttää minua henkisesti hyväkseen. Kun sitten huomaan suhteen olevan menossa tuolle tolalle, joudun jättämään asian sikseen ja saan paskat niskaani, koska minä lopetan kaveruuden ja olen siis se pahantekijä. Ainoa hyvä puoli tässä on, että minulla on muutama oikeastikin todella hyvä ei-pinnallinen ystävyyssuhde.