Esitän opiskelevaa ja väitän yrittäväni toipua masennuksesta ja olevani melko normaali. Todellisuudessa en ole halunnut elää enää vuosiin. Toisaalta ei tee mieli tappaakaan itseään. Haluaisin myös jättää tyttöystävänni, joka on mukava mutta jota en rakasta, ja jättäytyä sosiaalipummiksi. En kuitenkaan kehtaa, koska en halua satuttaa häntä. En koskaa muutenkaan tee mitä haluan. Esimerkiksi opiskelen viidettä vuotta alalla, jota olen aina inhonnut. Aika typerää.