Ala-asteella soittelin paljon pilapuheluita kavereitteni kanssa. Kerran soitin eräälle vanhalle mummolle, esitin pientä lasta, "itkin" puhelimeen ja kyselin että "Missä mun äiti on? Ootko sä mun äiti?" Aluksi tämä tuntui hirveän huvittavalta idealta minusta ja kavereistani, mutta kun mummo olikin hyvin avulias ja aidosti huolestunut ja lohdutti kauan minua, tuli todella paha mieli. En voinut tunnustaa hänelle että esitin vain, vaan lopulta näyttelin rauhoittuvani ja lupasin odottaa kiltisti äidin paluuta. Ollut siitä asti tämän takia paha mieli aina kun muistuu mieleen.
Kerran myös soitin eräälle noin parikymppiselle miehelle puhelun, jossa esitin haastattelijaa ja kyselin häneltä muutamia kysymyksiä. Lopulta ilmoitin että tämä tuleekin sitten huomisen Helsingin Sanomiin. Mies oli todella yllättynyt ja iloinen. Jälleen tuli paha mieli.