olen saanut opinnoistani parhaita arvosanoja, mutta ne lähinnä ahdistaa mua. tunnen olevani väärällä alalla, enkä voi ymmärtää miks mun tekemisiä arvostetaan. olen edelleen liian velvollisuudentuntoinen, vaikka kuvittelen nykyään olevani boheemi. teen asiat ajallaan, koska pelkään kärsiväni mokista tulevaisuudessa. joinain päivinä pidän opiskelusta ja näen itseni tulevaisuudessa alalla, mutta silti tekisi mieli jättää arki ja lähteä toteuttamaan itseään ja unelmia, jotka ei liity opiskeluun mitenkään. silti tiedän, etten uskalla tehdä sitä ja siksi vihaan itseäni. on naurettavaa olla lähtemättä, jos se on jotain jota todella haluan. tyhmä.