Häpeän vartaloani. Olen nelikymppinen perheenisä, 176 cm pitkä ja painan lähemmäs 110 kiloa.
Nuorempana, ennen perheen perustamista ja sinkkuna olin urheilullinen, lihaksikas ja painoin alle 80 kiloa.
Nykyään en enää liiku juuri lainkaan, olen laiska ja vietän suurimman osan vapaa-ajastani vaimoni kanssa sohvalla tv:tä katsellen ja syömme usein roskaruokaa. Haluaisin aloittaa liikunnan uudestaan, laihduttaa ja syödä terveellisemmin, mutta kynnys siihen on liian korkea. Myös vaimoni on ylipainoinen ja hän suorastaan inhoaa kaikenlaista urheilua. Minulle olisi paljon helpompaa aloittaa jos hänkin olisi mukana, mutta tiedän, että jos edes vihjaisin siitä hänelle, hänelle tulisi vain alemmuuskompleksi ja kuvittelisi ettei hän kelpaa minulle sellaisenaan. En siis todellakaan häpeä häntä tai hänen vartaloaan, vain itseäni ja omaa saamattomuuttani.
Kolme vuotta sitten innostuin eräästä dieettiohjelmasta, laihduin melkein 20 kiloa 8 kuukaudessa ja tunsin oloni paljon paremmaksi, mutta menetetyt kilot tulivat tietysti yhtä nopeasti takaisin kun otteeni ruokavaliossa alkoi taas lipsumaan.
En tiedä miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja lähteä lenkkipolulle, on vain niin paljon helpompaa jäädä sohvan nurkkaan syömään hamppareita ja sipsejä. Onneksi sentään lapsemme ovat (toistaiseksi) liikunnallisia ja ovat kiinnostuneita kaikenlaisesta urheilusta. Toivon, ettei meidän sohvaperuna-elämämme tartu heihin.