Välillä kun joku tekee väärin minulle/tuntemattomalle, tekisi mieli latoa tauluun.
En vain voi aloittaa/joutua tappeluun koska vähintäänkin vammautan brutaalilla tavalla pysyvästi tai tapan.
En lopeta ikinä kesken.
Kun jokin asia suututtaa äärimmäisen paljon, lähen ulos johonkin missä en tapaa ketään.
Koska saattaisin muuten tehdä jotain peruuttamatonta.
Minä en myöskään suutu helposti, mutta kun suutun niin siitä se alkaa.
Maksimaalinen raivo on ihana tunne.
Väärintehneen tappaminen ei nostata minkäänlaisia pelko- tai muitakaan tunnetiloja.
Nukkuessani näen myös unia, ja unessa ymmärrän että tämä on unta.
Näitähän kutsutaan Lucid-uniksi.
Mutta tämä on paljon enemmän.
Kuin televisio-ohjelma tai tietokonepeli.
Pikemminkin toinen elämä.
Olen myös tavannut mielenkiintosiakin tuttavuuksia unissani.
Se on aivan samanlainen maailma kuin tämä jossa elämme, muistan myös uneni aivan pilkuntarkasti.
Unissani olen tappanut lukemattoman monta eri ihmistä äärimmäisen monella eri tavalla.
Unet ovat aivan täysin toinen maailma, pystyn siellä hallitsemaan itseäni ja tekemisiäni aivan kuten normaalistikin.