Seurustelevat kaverit on kirous.
Kavereillani ei ole enää aikaa ystävilleen seurustelukumppaneidensa takia. Neljään kuukauteen ei kuulu mitään, yhtäkkiä tulee tekstiviesti; "Pera lähti Timbuktuun viikonlopuks, nii haluaisitko lähtee vaikka kahville?" No en tosiaan halua, en ole mikään "mies lähti ulkomaille niin nyt kerkeisin oleen sun kanssa"-kaveri.
Kun mennään baariin tai klubille niiden kavereiden kanssa joihin on onnistunut säilyttämään yhteyden, niin olisi ihan mukavaa jos tekisit muutakin kuin kyhnyttäisit sohvan nurkassa imemässä kumppanisi naamaa.
Kun pyydän ystäväni leffaan, niin en odota saavani kahta yhden hinnalla. Jätä se kumppani kotiin, kyllä te muutaman tunnin eron kestätte. Kolmannen pyörän rooli on ikävä.
En halua kuulla seksielämästänne. En osaa enkä halua vastata kysymyksiin riitelystänne tai ongelmistanne.
Miksi minun pitää olla aina se, joka joutuu pitämään ystävyyttämme yllä, miksi TE ette voisi aina silloin tällöin kysyä kuulumisiani? Ei ole varmaan kovin vaikeaa ottaa puhelinta käteen ja valita sieltä valikosta nimeäni.
On todella kiusallista istua vieressänne sohvalla, kun kuivaharjoittelette seuraavaa yötä varten. Huomaavaisuus muita kohtaan on toivottavaa.
Olenko ainoa ihminen joka ei ole seurustellessaan vaihtanut ystäviään poikaystävään? On ihan mahdollista säilyttää kummatkin, ei tarvitse valita joko-tai.