Luulen olevani ihastunut minua useaa vuotta vanhempaan, ulkomaalaiseen henkilöön. Häpeän omaa suhtautumistani asiaan. Yleensä ottaen olen realisti, mutta tunneasioissa lipsun aivan liian helposti ylioptimistiseksi. Joskus taas ajattelen kaiken olevan turhaa ja toivotonta. Luulen siis, että minulla on toivoa hänen suhteensa. Mietin öisin yrittäessäni saada unta, josko jonkinlainen suhde toimisi. Päivisin taas unohdan koko asian, ja kun sattuu mieleen niin en edes välitä koko asiasta. Säälittävää. Ei muuten helpottanut juurikaan.