Olen tehnyt aivan liian paljon töitä pienestä pitäen.
Minua ei kaduta etten lähtenyt yliopistoon opiskelemaan, vaikka olisin ehkä voinut päästä sisäänkin. Ystävistäni tulee humanistejä ja opettajia. Toisaalta pieni kipinä minussa haluaa vielä ehkä opiskella lisää. Olen kylläkin saanut mielestäni suhtŽkoht arvostetun firman pystyyn. Ja siihen liittyvät materialistiset asiat. Kauheinta kuitenkin siinä yrityksen perustamisen alussa oli se, että menetin todellisen sielunkumppanin. Olen edelleenkin sinkku mutta rakastan häntä vieläkin. Siispä haluan pyytää häneltä anteeksi. Anteeksi minun pitkät päivät ja yöt. Tarkoitin Sinulle vain parasta. Ironista että minulla olisi nyt mahdollisuus muihin naisiin mutta kun...mutta kun....ei ole semmoista kuin Sinä
Miksi ei voi päästä yli vaikka aikaa on kulunut jo 3 vuotta? Säälittävää eikö totta...