Jatkoa tunnustukselle #59611 :
Olen jo uskaltanut avata suuni hänelle ja se näyttää tuottavan tuloksia.
Pelkään todella paljon mokaavani tämän jotenkin ja siten "jahtaavani" hänet pois.. sanomalla jotain liian aikaisin tai sanomalla jotain "väärää".
Siltikään en kanna huolta asiasta sen enempää, vaan nautin hänen lämpimistä ruskeista silmistään... vatsani pohjalla lepattavasta tunteesta, jonka hänen hymynsä saa aikaan... Unettomista öistä pohtien hänen ihonsa lämpöä ja kielensä makua... vartalonsa painoa omaani vasten...
Odotan suuresti päivää, jolloin hän tekee lupaamansa vierailun työpaikalleni.(Työni on harrastukseni ja toisinpäin) Tuona päivänä hän näkee todellisen minäni; mikä on minulle tärkeää ja mistä unelmani ja lähes koko elämäni saa voimansa.
Puhumattakaan kapeista käytävistä, jotka "pakottavat" seisomaan aavistuksen liian lähellä, tai niistä loputtomista yhteisistä puheenaiheista...
Ja vielä enemmän odotan päivää tuon päivän jälkeen. Jos hänen käytöksensä muuttuu -suuntaan tai toiseen- voinen hyvin pitkälle päätellä hänen ajatuksiaan minusta.
Uskon olevani enemmän vahvoilla kuin heikoilla, mutta eihän koskaan voi olla varma... täytyy varautua pahimpaankin.
Tänäänkin näin hänen silmissään niin paljon asioita, joita en osaa edes pukea sanoiksi...