olen tunnelissa jossa ei ole haaraumia, kuljen aikajanalla eteenpäin tasaisen varmasti voimatta itse vaikuttaa nopeuteeni, en voi jättäytyä kyydistä koska en haluaisi satuttaa niitä jotka minusta välittävät, samalla minuun itseeni sattuu, seinät ovat hiekkapaperia ja mitä pidemmälle aika kuluu sitä enemmän olen epäonnistunut kaiken suhteen.
onneksi aika kuluu nykyään nopeammin.