Vihaan patologisesti yhtä pomoani ja yhtä "työkaveriani". Molempiin pätee mielestäni määritelmä "nyrkillä tapettava läpimätä mulkku". Pomo on mielestäni persoonallisuushäiriöinen despootti, joka jo olemuksellaan estää minkäänlaisen hyvän asian toteutumisen työpaikalla. Kollega puolestaan on lipevä, pomojen persettä läpinäkyvästi muoleva pyrkyri, joka - korkeakoulutuksestaan huolimatta - tuntuu olevan henkiseltä kehitykseltään murkkuikäisen tasolla. Ja koska (muut) pomot eivät puutu näiden kahden jylläämiseen mitenkään, olosuhteet työpaikalla ovat lähinä helvetilliset.
Joku päivä mä vielä...