Olin ihastunut erääsen tyttöön pari vuotta sitten, ja luulen, että hänkin oli kiinnostunut minusta. Tämän pystyi päättelemään siitä, että oleskelimme jonkun verran yhdessä, mutta jäimme kuitenkin syystä tai toisesta "kaverivaiheeseen". Ystävyyskin jostain syystä hiipui sitten jossain vaiheessa, ja tyttö alkoi seurustelemaan erään toisen ystäväni kanssa. Juttu ei heillä kuitenkaan toiminut, ja he erosivatkin puolisen vuotta sitten. Juttu alkoi taas meidän välillä luistamaan ja koulujen tuossa talvemmalla kerkesikin tapahtumaan kaikenlaista. En kuitenkaan uskaltanut viedä juttua pitemmälle, koska pelkäsin loukkaavani tätä ystävääni, jonka kanssa tyttö seurusteli. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhden maagisen yön jälkeen emme ole juurikaan tavanneet, ja tyttö on alkanut oleilemaan taas erään toisen kaverini kanssa. Tunnen jonkin asteista vihaa tätä kaveriani kohtaan, koska tämä seurusteli ennen erään toisen tytön kanssa johon olin ihastunut pitkään. Nyt hän on taas viemässä tätä yhtä ihanuutta minulta pois. Minua hävettää vihantunteeni tätä kaveria kohtaan, sillä hän on aivan mahtava tyyppi. En ole kertonut tästä kenellekään, enkä viitsikään, sillä en minä omista ketään ihmistä, enkä voi varata ketään yksin itselleni. Minusta tuntuu yksinäiseltä. Riipaisee syvältä katsoa onnellisia pareja ulkona kaupungilla. Joskus tulee mieli purskahtaa itkuun keskellä päivää, kun ajattelen tätä tyttöä. Rakastuminen on syvältä.
Minusta tuntuu välillä muutenkin yksinäiseltä. Minulla ei ole liikaa ystäviä. Muutaman tyypin kanssa tulee hengailtua aina viikonloppuisin ja satunnaisesti muulloin. Ei kuitenkaan kovin usein. Minulla on tasan yksi hyvä ystävä, mutta hänkään ei ole ollut kuvioissa muuten kuin satunnaisesti. Ennen tuli tehtyä kaikkea yhdessä, mutta ei juurikaan enää. Tupakoin liikaa, ja se vituttaa suunnattomasti. Luulen, että tupakka auttaa vitutukseen ja tylsyyteen, mutta ei se oikeasti mitään tee. Silti sitä tulee harrastettua. En tiedä miksi. Joskus saatan vain lähteä spontaanisti autolla satojenkin kilometrien päähän, polttaa tupakan, ja lähteä takaisin, ihan vain sen takia, että on tylsää, yksinäistä, eikä ketään kenen kanssa jutella tai muuten vain hengailla. Irkkailen aina välillä, ja tunnen muutamia hyviä tyyppejä netin kautta, mutta en ole heitä koskaan oikeasti tavannut. Irkki ei voi mitenkään korvata oikeaa keskustelua. Kaipaan sitä elämää, mikä minulla ennen oli. Sitä elämää, jolloin minulla oli sosiaalista elämää. Vituttaa nyhjätä yksin kotona tietokoneen ääressä ja polttaa keuhkoni pilalle.
Pilasin koulunkäyntini, koska olin laiska. Minulla olisi ollut mahdollisuuksia hyviin arvosanoihin, mutta koulu ei jaksanut kiinnostaa. Pääsin kuitenkin lukion juuri ja juuri läpi. Yksi kannustin tähän oli mummini, jolla on useampikin syöpä. Hän ei luultavasti enää elä pitkään. Mummini lapset ja lastenlapset ovat hänelle kaikki kaikessa, ja hän on odottanut ylioppilasjuhliani siitä lähtien kun peruskouluni loppui. Juhlat ovat onneksi heti tänä keväänä. Mummini on minulle erittäin tärkeä, enkä tiedä mitä teen, kun hän lopulta lähtee...