Olen 17v poika ja minulla ei ole yhtään hyvää ns. "life" kaveria. Viime kesänä olimme kahden kaverin kanssa Maltalla kielikurssilla joimme ja pidimme hauskaa. Sen kesän jälkeen olen vain ollut tietokoneella ja pelannut kokoajan. Koulussa yritän antaa itsestäni kuvaa että olen kokoenut kaikenlaista. Lesoilen myös välillä ihmisille (jotka kysyvät tjs), että olen nainut monet kerrat. Oikeasti en ole nainut ikinä, lähellä on ollut pari kertaa. Olen Datanomi, minua hävettää kertoa sitä sukulaisille/kelle tahansa ihmisille jotka kysyvät missä koulussa olen. Se antaa minusta nörtin kuvan vaikka en oikeasti ole yhtään nörtti, olen himopelaaja. En myöskään näytä nörtiltä/ole ylipainoinen/kovin sulkeutunut. Olen ollut tyttöjen suosiossa yläasteella hyvin paljon, olen kasvoista "söpö" ja ruumiini on ihan ok. Minulla ei kuitenkaan ole lihaksia ja vaikka olen 178cm minua luullaan 160-170 senttiseksi (annan siis itsestäni pienen kuvan). Yritän mielistellä kavereita vaikka salaa mielessäni minua vituttaa vitun moni asia luokkakavereissa. En yhtään pidä pinnallisuudesta vaikka itse taidan olla helvetin pinnallinen. Valehtelen kokemuksista että minut otettaisiin paremmin vastaan. Koulussa saatan näyttää tyypiltä jolla on kavereita vaikka oikeasti minulla ei ole yhtään kaveria jonka kanssa viettää aikaa. Olen puhuvinani puhelimeen koulun käytävällä, vaikka en oikeasti puhu. Olen aivan tajuttoman laiska enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Haluaisin kovasti suhteen nättiin tunnolliseen tyttöön, mutta en tiedä miten lähestyä enkä tiedä missä tapaisin ketään kun en tee mitään. En tiedä miten löytää ystäviä mistään? Perjaatteessa vihaan elämääni ja haluaisin jotain toimintaa, ja perjaatteessa taas tykkään vaan pelata. Usein kaduttaa kun lupaan lähteä ryyppäämään, tulee vaan mietittyä miten ihana olisi jäädä koneelle. Vihaan singleplayer pelejä, haluan puhua samalla kun pelaan. En siis tiedä miten saan kavereita ja miten pääsen tästä kierteestä pois. Minua huolestuttaa kokoajan miltä näytän, suin hiuksiani jatkuvasti esim koulussa. En tiedä enää osaanko edes olla oma itseni, oikeasti olen mukava ja vastuuntuntoinen tyyppi. Arvostan vanhempiani. Toivon että joku samankaltainen tekisi palautteen itsestään, tai joku kertoisi minulle kuinka säälittävä olen ja miten ottaa niskasta kiinni. Mitä tehdä?
M17