Olen 15-vuotias tyttö. Minulla on paljon ystäviä, koulu menee ihan hyvin, eikä minulla ole vaikeuksia perheeni kanssa. En myöskään polta tai juo.
Ystävieni kanssa hymyilen ja nauran paljon, ja saan heidät luulemaan, että he tuntevat minut, kertomalla jotain merkityksettömiä asioita itsestäni. Inhoan heitä, ja puhun heistä paskaa heidän selkiensä takana.
Kukaan ei varmasti uskoisi, että vihaan itseäni, maailmaa ja muita niin paljon, että millään ei ole enää väliä. Ajattelen pahaa kaikista, hymyillen. Silti tunnen joskus onnellisuutta silloin, kun olen ystävieni kanssa.
Minulla on myös jonkinlainen syömishäiriö. Olen ikuisella dieetillä, ja vartaloni on maailman kuvottavin. Inhoan itseäni siitäkin syystä, kun sorrun aina syömään.
Poden paniikkihäiriötä. Olen raapinut jalkani verille.
En haluaisi myöntää kaipaavani apua, enkä sitä, että olen sairas paskiainen. Säälin itseäni, kun kirjoitan nettiin tällaisen vuodatuksen.