En edes tiedä, mikä minua vaivaa. Aamun ensimmäinen ajatus on vain se, että haluan ampua aivoni seinälle, vaikka minulla onkin ihana työpaikka, asunto ja poikaystävä. En löydä mitään selitystä tälle olotilalle. Pahan oloni puran kavereihin ja poikaystävääni. Suodatan kaikki positiiviset kommentit toisesta korvasta pihalle, ja huomioin vain ne negatiiviset. En tiedä,kuinka kauan läheiseni kestävät tätä, mutta en uskalla heillekään asiasta kertoa, koska minulla ei ole antaa minkään näköistä selitystä käytökselleni.Esitän kuitenkin parhaani mukaan iloista adhd-naista, mutta yhä useammin löydän itseni tiuskimasta ja vittuilemasta läheisilleni.
n 22