Olen aivan käsittämättömän ihastunut erääseen oppilaitokseni naispuoliseen työntekijään. Olemme vaihtaneet muutaman sanan joskus käytävällä, ja aina tavatessamme tervehdimme toisiamme iloisesti hymyillen. Kirjoitin hänelle kauniin rakkausrunonkin, jota en kuitenkaan ole vielä hänelle toimittanut. En edes tiedä varmuudella hänen nimeään!
En kuitenkaan ole enää mikään pikkupoika, olenhan 27-vuotias, ja fyysisestikin huomattavan kookas, enkä yleensä jää missään tilanteessa sanattomaksi, mutta nähdessäni tämän ihanan naisen aivoni kuitenkin menevät takalukkoon. Tämä kaikki on todella kummallista, enkä ymmärrä aivojeni toimintaa. Ehkä pidän vain pitkistä, hoikista naisista... Kummallista, en ymmärrä tunteitani.
Opiskelen it-alaa, enkä todellakaan haluaisi meidän nörttien kuolevan sukupuuttoon, vaan päinvastoin siittää ziljoona pikkunörttiä tämän naisen kanssa joskus tulevaisuudessa. Tämäkin halu on herännyt vasta tähän naiseen tutustuttuani, en aiemmin halunnut saada lapsia lainkaan... Mystistä!