Elämälläni ei tunnu olevan mitään järkevää tarkoitusta tai suuntaa. Toisinaan onnistun keksimään sellaisen ja nostamaan mieleni haavemaailmaan, jossa minulla on unelmia ja jaksan tavoitella niitä. Väliaikaisesti. Vajoan takaisin paskaan todellisuuteen tajutessani kuinka paskoja ja pahoja kaikki ihmiset ovat, ja miten paljon asiat maailmassa ovat päin helvettiä. Oikeasti haluaisin että kaikki ihmiset kuolisivat. Muissa eläimissä ei ole mitään vikaa, ja toisinaan toivonkin olevani esim. kotka, joka saa vain liidellä vapaana ja asua yksin norsunluutornissaan.