Seurustelin muutaman kuukauden ajan erään pojan kanssa, josta en koskaan oikeasti kai pitänyt. Menetin sille kaiken, mitä nuorena voi menettää, eli ensisuudelmasta neitsyyteen asti - ja kaikki kännissä. Poika oli seksihullu, ja suhteemme päätyttyä kävin useita kertoja hänen luonaan harrastamassa seksiä, vain siksi koska halusin hänet takaisin - olen siis epätoivoinen. Se varmaan vahingoitti minua henkisesti. Olen nyt lukion ekalla.
Minulle tulee aina juovuksissa kauhea miehenhimo. Pakko saada joku. Nyt olen erään epätoivoisen vuotta vanhemman pojan pään sekoittanut täysin, koska olen antanut sen ymmärtää, että olen kiinnostunut. Oikeasti haluan vain kiusata sitä, kai, tai jotain. Tai sitten haluan vain pitää hauskaa sen kanssa, koska oikeasti pidän sitä poikaa täysin säälittävänä. Kaverinikin pitävät.
Kaiken kruunaa se, että niin ensimmäisen kuin toisenkin pojan aikana mielessäni on alati ollut vain eräs kolmas poika, johon olen useamman vuoden ajan ollut ihastunut. En vain pääse hänestä irti, vaikka hän on moneen kertaan ilmoittanut että ei kiinnosta.
Tuntuu, etten koskaan voi luoda tervettä suhdetta, tai löytää ketään ei-epätoivoista, koska olen itse jonkun oudon syyn takia niin pimeä. Pidän itseäni säälittävänä jo siksi, koska kirjoitan tänne.