Rakastan vanhempiani äärettömän paljon. En tunne tai tiedä kahta ketään niin sympaattista, uhrautuvaista, sisukasta ja rakastettavaa ihmistä kuin he. Vanhempani ovat joutuneet kestämään takiani paljon, mutta eivät ole koskaan valittaneet siitä vaan ovat itseään, niin henkisiä voimavarojaan, fyysistä mukavuuttaan kuin rahojaankaan säästelemättä olleet tukenani kaikki nämä vuodet, vaikka asunkin jo yksin. Minusta vain tuntuu, etteivät vanhempani tajua puoliksikaan, miten paljon heitä rakastan ja miten kiitollinen heille olen kaikesta siitä, mitä he ovat hyväkseni tehneet. Kiitos, että olette olemassa rakkaat vanhempani! t: Jonna