- Vihaan hautajaisia. Ne vähät hautajaiset joissa olen käynyt ovat olleet vittumaisia. Koko seremonia muistoaterioineen on teennäistä ja pitkäpiimäistä kiitosta ei millekään. Eniten vitutusta minulle on tuottanut siunaustilaisuus, jossa pappi lausuu koko saattoväen puolesta kiitosta jumalalle, että otti vainajan sielun pois maallisesta elämästä sinne suureen tuntemattomaan. Vihaan yleisestikin suurta ja toistaiseksi olematonta kristustamme ja sitä, että osa väestöstä uskoo siihen.
- Vihaan opettajaani. Koko sinä aikana jona hän on opettanut minua, on meillä ollut erimielisyyksiä. Kaksi pohdiskelupalaveriakin on järjestetty, mutta opettajani on mestari johdattamaan ikävät asiat pois itsestään. Hän voi puhua 45 min oppitunnista 40 min pelkkää pohdintaa ja loput 5 min menee itse asiaan. Hän esittää hyvästä ideasta sekä positiivisen, että negatiivisen mielipiteen. Jos minulle sanotaan se negatiivinen mielipide, niin se positiivinen mielipide on _tietenkin_ se oikea mielipide, negatiivinen mielipide on väärinkäsitys, tai kenties pelkkää kuvitelmaa hänen mukaansa. En ole ainoa, muut luokkalaiset pitävät hänestä yhtä vähän.