Olen 19-vuotias nuori nainen ja jätin pari vuotta vanhemman poikaystäväni viikko sitten. Emme ole juurikaan olleet yhteydessä sen jälkeen. Luulin, että olen hänelle yhdentekevä, mutta hän loukkaantuikin tapahtuneesta valtavasti, joka tuli minulle hirveänä järkytyksenä.
Nyt esitän kaikille kylmää ja välinpitämätöntä, jotta kukaan ei tietäisi, miten minuun koskee tämä virheeni. Hylkäsin ihmisen hänen rakkaudettomuutensa vuoksi, joka oli täysin tuulesta temmattu kuvitelma. Varsinkaan tälle ex-poikaystävälle en voi kertoa kuinka olen vain itkenyt päivät pitkät ikävääni, sillä pelkään hänen pitävän minua ailahtelevana ja typeränä. Tahtoisin mennä hänen ovensa taakse anelemaan häntä ottamaan minut takaisin, tekisin mitä tahansa, jotta voisin tuntea hänet jälleen lähelläni! Rakasti tai ei, häntä minä kaipaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Olen varmasti luottamuksen arvoinen, en vain itse osaa luottaa. Järjestän asiani aina kaaokseen. En voi uskoa, että olen mokannut näin pahasti, enkä varsinkaan myöntää itselleni tai toisille, kuinka pahalta tämä kaikki tuntuu. Itkettää edelleen. Tuntuu ylivoimaiselta mennä edes töihin.