Aikasemmin olin todella ujo. Itsetunto oli todella alhainen, olin lihava ja onneton. Laihdutin, harjoittelin ihmisten kanssa puhumista, pikkuhiljaa sain palikat paikoilleen. Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että olen liiankin avoin. Kerron ihmisille sellaisia asioita itsestäni joita kenenkään muun ei tarvitsisi tietää. Haluan ilmeisesti vain huomiota ja shokeerata ihmisiä. Miksi pitää aina olla jossain ääripäässä.
Uskottelen itselleni ja muille, että olen tasapainoinen ja onnellinen, mutta itseasiassa olen sekaisin enkä tiedä miten pitäisi edetä. Pitäisi opiskella, mutta en saa mitään aikaiseksi. Suhteet naisiin kaatuvat aina, haluaisin jotain kestävää. Viimeisin vitsaus on unettomuus, saan nukuttua vain muutamia tunteja yössä. Päivät menee sen seurauksena kuin sumussa, aivot on kuin kuiva pesusieni.