En voi sietää naapureitani, sillä heidän perheensä on idyllisempi kuin omani. Levitän ilkeitä juttuja heistä tuttavilleni ja jopa omille vanhemmilleni.
En voi sanoa ketään ystäväkseni. Tuntuu siltä, että kaikki pitäisivät minua pilkkanaan. Olen aina se toinen vaihtoehto. Tämä ei voisi vähempää kiinnostaa minua, ja siksi pelkään jääväni yksin.
Esitän myös näille "ystävilleni". Heille olen se, joka on aina oikeassa, realistinen ja järkkymätön. Oikeasti ajattelen usein riistäväni jonkun hengen, omani tai muun, sekä haluaisin nähdä nämä "ystäväni" hengenhädässä, nauraa heidän kauhulleen ja jättää heidät kuolemaan. En kadu ajatustani.
Vihaan ihmisiä, jotka esittävät jotain muuta, ja sattumalta juuri sellaista mitä minä esitän. Joskus he eivät edes esitä sitä, vihaan heitä vaan muuten vaan. Mitäs tekevät asioita samalla lailla kuin minä.
Tiedän erään henkilön olevan pahasti ihastunut minuun, mutta en vain jaksaisi aloittaa suhdetta vaikka pidän hänestä. Olen itsekäs.
Vihaan kaikkia, ja kaikkea.