#5684 14.2.2004

Olen umpilaiska kaiken muun paitsi oman hyvän oloni puolesta. Olen suunnattoman onnellinen ihminen, koska en ota vastuuta mistään muusta kuin omasta hyvästä olostani. Unohdan kenet tahansa, jonka olemassaolo ei satu kiinnostamaan, vaikka kuukausiksi. Touhuan juuri sitä mitä haluan, vaikka tiedän, että velvollisuuksia muihinkin suuntiin olisi. En hae töitä, vaikka olen terve, vahva, nuori ja hyvin koulutettu. On mukavampaa touhuta tietokoneella, harrastaa liikuntaa, lueskella ja dokailla aina välillä. Käytän hyväkseni kaikkia, koska en tarvitse ketään. Olen särkenyt moniaita sydämiä, koska en viitsi keskustella edes säästä tyttöjen kanssa, jotka selvästi olisivat minusta kiinnostuneita. Usein keskustelen jonkun kiinnostuneen kanssa kerran tai kaksi, sitten kyllästyn ja unohdan koko ihmisen olemassaolon. Olen sopinut treffejä ja peruuttanut ne viime tipassa kun oli kivempaa tekemistä. Vastaan ystävällisyyteen välinpitämättömyydellä ja ilkeyteen vielä suuremmalla ilkeydellä. Silti ihmiset pitävät minusta, koska he tarvitsevat apuani kaikenlaisissa asioissa. Olen ainoa tuntemani henkilö, jolla ei ole mitään ongelmia. Pidän muiden ongelmia typerinä ja niiden syitä lapsellisen yksinkertaisina.