Vanhempani erosivat ollessani varhaisteini. Isäni otti tuolloin varmaankin katkeruuksissaan etäisyyttä ja vältteli sittemmin kaikin keinoin yhteydenpitoa.
Sain eräänä päivänä kuulla hänen olevan sairaalassa huonossa kunnossa enkä mennyt kostoksi katsomaan. Kuoli sitten pois, arkkua olin toki kantamassa.
Ajattelen asiaa joka päivä, enkä voi antaa itselleni anteeksi. En tiedä antaisinko omille lapsillenikaan. Olisi kiva tavata, joku päivä tapaankin....
Akateeminen mies 36v