Olen myymälävaras. Varastelen usein vaatteita, meikkejä ja kaikkea muuta missä ei ole hälyttimiä. Olen varastanut satojen eurojen edestä tavaraa enkä ole jäänyt kiinni, koska olen niin ovela ja taitava. En varastele yksityisiltä, mutta ketjuyrityksiltä ja kansainvälisiltä yrityksiltä varastan aina. Olen aika rahaton, eikä varaa kunnon vaatteisiin ja meikkeihin aina ole, mutta tunnen kyllä usein häpeää ja syyllisyyttä asiasta. Pari ystävääni tietävät ja toruvat. Hävettää. Mutta jos nyt lopetan, voin heittää hyvästit monille kaipaamilleni ja tarvitsemilleni tavaroille ja koska minulla on huono itsetunto kasvoistani, tarvitsen meikkiä jotta saisin edes vähän itseluottamusta.
Monesti varastan myös siksi, että tahdon testata kuinka hyvin onnistun. Tavallaan on vain ajan kysymys milloin jään kiinni. Jos poikaystäväni saa tietää, suhteemme on ohi.
Jos olisi mahdollista, olisin mielelläni pankkirosvo, joka tekee suuria keikkoja. Joudun kuitenkin tyytymään näpistelyyn, mutta ei se haittaa. Olisin kuitenkin varmaan aika hyvä varas. Myymälävarkaana oleminen ei ole coolia, mutta vaikka mafian jäsenenä olisi.
Harkitsen usein huumediileriksi tai prostituoiduksi ryhtymistä kun epätoivoinen rahatilanne iskee. Olen kuitenkin sen verran fiksu että tiedän, että kun siihen hommaan menee, ei olekaan enää pomo itselleen, vaan ihmisestä tulee orja, jolla ei ole oikeuksia. Toisinaan ajatus kuitenkin houkuttaa.