Vihaan naisten laukeamattomuutta.
Pidän seksistä, pidän naisista ja haluan heidänkin nauttivan. Koin alussa tietynlaista huonoa omaa tuntoa siitä, että nainen ei saanut (juuri silloin tai ollenkaan) orgasmia, nyt vain tulemaan sille välinpitämättömämmäksi, ja se on taas uusi asia, mistä en itsestäni pidä. Haluan vain molemmille nautintoa, sitä lisää ilman, että masennun siitä, että vain minä laukesin..ja ilman omaa onanointia tms ylimääräistä, mitä laukeamaton/vaikeasti orgasmin saava nainen joutuu tekemään. Tiedän myös, että kaikkea ei voi saada, mutta tiedän myös, että en voi tunteilleni mitään.
Vihaan myös sitä, kuinka vaikeasti laukeavat tai muuten epänormaalit naiset
a) syyttävät miehiä kaikesta siitä, mikä vaikeuttaa orgasmin saamista
b) eivät suostu tekemään asian eteen mitään, esim. masturboimaan enemmän harjoittelun nimissä ja
c) syyttävät helposti laukeavia naisia feikkauksesta.
Seksi ei ole kaikille helppoa, mutta on olemassa naisia, jotka pystyvät laukeamaan vaikka kuinka usein kiihoituttuaan ja toisaalta onnettomampia tapauksia, jotka laukevat vasta kovan, esim. vuoden kestävän harjoittelun jälkeen miehen kanssa, aktissa. Molempia on näet tullut koettua, totuuden nimessä on kuitenkin myönnettävä, että vaikeammin laukeavat ovat kieltämättä yleisempiä.
Jos tulen ikinä eroamaan nykyisestäni, niin Luoja Varjelkoon toivon, että seuraava saa orgasmin helposti. Silloin minäkin pystyisin nauttimaan täysillä. Ymmärrän erittäin hyvin, että taannoisen Nelosen Matkalla Kaliforniaan -sarjan päähenkilön tyttöystävän (lähes) paras ominaisuus oli kyky tuplaorgasmiin; miettikääpä tytöt tätä. Minäkin haluaisin saada naisen nauttimaan niin.
Se tunnustus? No, en vihaa. Se on harkitusti valittu sävy, jotta naisosapuolellakin heräisi uusia ajatuksia. Ehkä edistymistä voisi tapahtuakin, vaikka hieman provoisoivan sävyn ansiostakin.