#54000 20.4.2006

Annan perheelleni paremman kuvan, kuin oikeasti olen. He luulevat, että opiskelen kunnolla ja olen kunnollinen nuorimies. Oikeasti ryyppään pirusti ja opiskelut takkuavat aika rankasti. En kehtaa lainata vanhemmilta rahaa, koska ryyppäsin ne edellisetkin. Jakelen veljelleni hienolta kuullostavia elämänohjeita ja itse toimin täysin päinvastoin. Haluaisin että veljeni saisi jotain aikaan kun itse olen tällainen häviäjä. Välillä mietin, että olenko hyvä ihminen ja tsemppaan pari viikkoa. Sitten taas unohdan sen ja teen kaikkea moraalitonta.

Asioita joista haluaisin päästä eroon: Liika juominen, laiskuus, tyttöystävän pettäminen, tyttöystävä, exästä haaveileminen, paskan puhuminen, liika kiroilu, pervoilu, raha huolet...

Olin vielä kaksi vuotta sitten hyvä ihminen. Taidan alkaa tsempata taas. Nytkin pitäisi olla lukemassa eikä kirjoittamassa tätä paskaa. Pistän tämän luonnemuutoksen armeijan piikkiin, mutta toisaalta uskon vain pettävän itseäni. Tämä antaa vain tekosyyn moraaliselle löysäilylle. Olen huomannut, että en nykyään pysty nauttimaan elämän pienistä asioita. Kun tulin opiskelemaan olin sinisilmäinen ja ajattelin kaikista ja kaikesta hyvää. Tämä hyväntuulisuus on karissut parin vuoden aikana, mutta haluaisin olla niin kuin silloin. Opiskelu ei suju koska en saa opiskella mitä haluaisin. Sitä opiskelemaan en pääse, koska olen niin laiska lukemaan. Ihailen isääni yli kaiken. Hän on kaikkea sitä, mitä minä pidän hyvänä ja oikeudenmukaisena. Ja vaikka tämä esimerkki on niin lähellä, olen itse niin hukassa. Haluaisin olla niin hyvä ihminen kuin hän on. Toivottavasti voin vielä jonakin päivänä sanoa itselleni rehellisesti olevani edes mrto-osa siitä, mitä isäni on. Silloin olisin elänyt hyvän elämän. Kiitos jos luit tähän asti. Se helpottaa...