Olen jo jonkin aikaa seurustellut maailman ihanimman miehen kanssa, olemme tosi rakastuneita ja uskon, että hän on se oikea minulle. Aiomme kesällä muuttaa yhteen. Tyttäreni kutsuu häntä isäksi ja kaikki on muutenkin todella ihanasti ja hyvin.
Tiedän, että rakkaani on todella luotettava ja välittää minusta ihan aidosti, mutta silti pelkään ja olen vainoharhainen. Ajattelen aina, että mitä jos hän löytää jonkun toisen... Tai mitä jos hän vain luulee rakastavansa minua ja havahtuu jonain kamalana päivänä totuuteen. Mistä tiedän mitä hän tekee, kun emme ole yhdessä? Olen salaa lukenut hänen viestejään ja penkonut hänen tavaroitaan, kun olen ollut yksin hänen kotonaan. Löysin vanhoja viestejä tyttöystäviltä, valokuvia heistä ja kirjeitä yms. Tiedän että mieheni on sellainen tyyppi, että säästää kaiken millä on vähänkin tunnearvoa tai muistoja.... Hän ei rakasta entisiään vaan minua ja on uskollinen minulle. Itse olen sellainen tyyppi, joka hävittää menneisiin liittyvät muistot aina. En kestä tätä. Vaikka tiedän, epäilen silti. Mitä jos en ole yhtä hyvä, kiinnostava tai ihana kuin hänen entisensä? Vaikka tiedän, miten inhottava, vaativa ja kiero tämä entinen on, miehenikin tietää sen....
Äh, olen aivan sekaisin. Näen unia, että hän jättää minut ja herään omaan itkuuni. Tiedän, että miestäni vaivaa tämä luottamuspula ja se vaivaa myös minua. En koskaan halua menettää häntä, mutta pelkään, että hän lähtee pelkojeni takia. En koskaan kiellä häntä menemästä ulos kavereiden kanssa, enkä nalkuta asioista, kärsin vain yksin oman pääni sisällä ja yritän olla vaivaamatta miestä liikaa tällä säälittävällä käytökselläni....
Hajoan kohta, en tiedä miten saisin ongelmani ratkaistua. Olen aina ollut hirveän mustasukkainen ja epävarma rakkaudessa.
-Maria-